Määrittelemättömiä tunteenpurkauksia

”Epäoikeudenmukaisuus synnyttää syyllisyyttä” Hämeen Sanomissa 21.12.2010 yleisönosastokirjoitusta oli muutettu joiltakin osin. Etenkin viimeinen kappale olisi ollut minun mielestäni oleellista. Se ei näköjään ole toimituksessa avautunut. Tässä tämä muuttamaton versio: Niin paljon kun teräväsanaista toimittaja Markku Peltosta arvostankin, niin nyt hän kolumnissaan 17.12. meni ehkä liiankin teräväksi. Hän näkee köyhyysasian hyvin värittömänä, ehkä kokemus vielä puuttuu. Normaali elämä ei ole ihan näin mustavalkoista, mm. että köyhät olisi joko päihdeongelmaisia, omasta syystään epäonnistuneita tai että opiskelijoita ei voisi pitää köyhinä jne. Siinä Peltonen on oikeassa, että tilastot valehtelevat. Köyhiä on tilastoja enemmän. Hyvistäkin tuloista huolimatta, itsekkyydestä johtuen monissa perheissä kärsitään jopa nälkää. Miksi nykyään niin moni jeppe hummaa lasten leipärahat? Onhan omalla työllä oikeus! Ilman omaa syytään tänä joulunakin monen lapsen lahjan on jo nuutipukki vienyt. T

Hyvä ihminen?! Minkälainen on hyvä ihminen? Hyvä ihminen on sellainen, joka ei kerro minkälainen on hyvä ihminen. Juuri sellainen kuin minä en ole. Hyvä ihminen ei vertaa koskaan itseään muihin, edes silloin kun hän yrittää nostaa toisia itseään korkeammalle. Hyvä ihminen ei kersku, eli hän ei kerro että hän on huono. Hän vaan on ja ei ole. Hyvä ihminen laittaa etusijalle aina toisen. Hän ei korjaa verotuksesta tullutta virhettä, paitsi silloin jos virhe tuottaa vahinkoa yhteiskunnalle. Hän ei hae koskaan Kela-korvauksia. Hän ei katkeroidu, vaikka häntä pilkataan vähäpätöisyydestä. Hän ei tee koskaan aloitteita, sillä hän ei halua saattaa ketään ristiriitaan. Muiden mielestä hän tekee aina enemmän kuin muut, mutta omastaan se ei ole koskaan tarpeeksi. Hän ei muista kärsimäänsä pahaa eikä iloitse silloinkaan kun saa tietää toisten olleen väärässä. Hän etsii aina totuutta, mutta hän ei sano koskaan että hän itse olisi totuus. Kaikki hän kärsii, kaikki hän toivoo, kaikki hän kestää. J

Suivaantunut sivariritari kysyy,  ovatko ritarikuntien ansiomerkit ovat  keksiajan jäänteitä? Ehkä en sanoisi näin jos olisin itse saanut jonkun sellaisen. Siksi ei raivostuta, että muut ovat jonossa ennen minua, mutta raivostuttaa kun tiedän tehneeni parhaani. Myös lukemattomat (ei välttämättä sivistymättömät!) itsenäisyyspäivänä luettelemattomat ystäväni vielä enemmänkin kuin parhaansa. Se raivostuttaa, ettei minulla ole varaa ostaa heille kunnianosoitusta, jota koko kansa näkisi. Katsoin piruuttani, millä perusteilla näitä ansiomerkkejä jaetaan. Näiden tähteitten saaminen edellyttää keskivertoa suurempaa ansiota (sekä useita p-nuolijoita, jotka täyttävät hakemukset vuoronperään nuollen - niihin postimerkit). Ensiksikin pitäisi kysyä mitä on keksiarvo? Onko se samaa kuin, että Suomessa leivotaan päivää kohti viisi miljoonaa leipää, jokaiselle on oma leipänsä, kun on suomalaisia on viisi miljoonaa. Miten vähintään kymmenesosa suomalaisista jää ilman päiväannosta. Se on

”Esteettömyydestä” Suomibrändi 2030-2040 Sellainenkin aluevaltaus löytyy, jolla Suomikuva saataisiin maailman huipulle, ja mikä parasta se hyödyttää sekä elinkeinoelämää, kansantaloutta, koulutusta että tavallisia kansalaisia. Suomi voisi näyttää esimerkkiä esteettömänä valtiona. Jos tavoitteeksi otettaisiin esteetön Suomi 2040, ja alettaisiin tosissaan tehdä hommia esteiden raivaamiskeksi, tuottaisi se paljon uusia keksintöjä ja patentteja sekä osaamista, jota voisi markkinoida maailman laajuisesti, Suomi ja suomalaiset hyötyisivät omatoimisuuden lisääntyessä. Eräs toimenpide mikä pitäisi aikaansaada, olisi esteettömyyskoulutusohjelma, jossa insinöörit, teknikot ja toimintaterapeutit erikoistuisivat ja omistautuisivat esteettömyyden haasteisiin. Esimerkiksi Hämeenlinna olisi sopivasti haasteellinen pilotticase, sillä kaupungista löytyy runsaasti eri aikakausilla rakennettua ympäristöä. Vaikka teknillistä korkeakoulua tai yliopistoa ei olekaan, asuu alueella paljon niissä opiskel

Työ! ...Tä? En tiedä onko ihmisten työn syrjässä kiinnipitäminen ainut tai edes paras vaihtoehto niin syrjäytymiselle, dementoitumiselle, kyvyttömäksi joutumiselle kuin itsemääräämisoikeuden menettämisellekään, mutta yksi varteenotettava vaihtoehto se on. Käsittämätöntä, että toiset läkähtyvät työn alle, mutta jotkut hyötyisi pienemmästäkin ja haluasi laittaa edes tikun ristiin, mutta työtä ei saa jakaa mitenkään. Sekin on käsittämätöntä, että minunkin pitää pitää itseni kykyisenä erilaisin fysioterpeuttisin keinoin, vaikka pieni työn ääressä ahertaminen olisi sekä hyödyllistä että motivoivaa. Joillekin terapiat on tarpeen, en sitä kiellä, mutta tiedän useita tapauksia, että liian nopeasti yhteiskunta sylkäisee syrjään liian aikaisin liian lopullisesti. Onko se parempi maksaa palvelutuottajalle 60 euroa tunti kuin terapia-asiakkaalle 15? Ammattiyhdistysliike on saanut paljon hyvää aikaiseksi, muuttuessaan ahmattiyhdistysliikkeeksi syö senkin edestä. Mutta ei se vastapuolikaan pekkaa

Vakavasti otettava Vakavasti otettavan pitää kääntää paita oikein päin, muuten hän ei ole vakavasti otettava, vakavasti otettavan pitää pestä paitansa, housunsa ja sukkansa muuten hän ei ole vakavasti otettava, vakavasti otettavan on saatava hiljaisuus ennen puhumistaan, muuten hänen ei ole vakavasti otettava, vakavasti otettavan on puhuessaan nostettava pää toisten yläpuolelle, se tarkoittaa, että myös puhujan pönttöön pitää päästä hissillä, sillä pyörätuolista käsin ei voi olla vakavasti otettava. Vakavasti otettava ei saa sisällyttää puheeseensa mitään hauskaa, muuten hän ei olisi vakavasti otettava, vakavasti otettavan on otettava huomioon ennen muuta toiset, erityisesti ne, joiden pitäisi ottaa puhujan puheet vakavasti, muuten hän ei olisi vakavasti otettava, vakavasti otettavan on otettava huomioon YK:n ihmisoikeusasiakirja, muuten hän ei olisi vakavasti otettava, vakavasti otettavan pitää muistaa tasa-arvosäännöt ja yhdenvertaisuusasiakirja, vaikka muut pyyhkisi edellä mainit

Kyllä suomalaiset tarvitsevat välillä kunnollisenkin hallituksen Suomessa hallitus on sokea, todellisia ongelmia ei nähdä. Takuulla tiedetään, mutta niille ei tehdä mitään. Suurissa puolueissa on se ongelma, että köyhien asiaa ei voida ajaa, koska niissä enemmistö haluaa ennemmin pitää kiinni oikeuksistaan. Isojen puolueiden takana huohottavat etujärjestöt. Ainoat realistiset etujärjestöttömät vaihtoehdot löytyy Kristillisistä ja Perusuomalaisista. Näiden olisi tosissaan helppo ajaa ensisijaisesti muiden kuin etujärjestöjen ja niihin kuuluvien jäsenten asiaa. Tuloerojen kasvu on suurimpia ongelmia, miksi niille ei ole tehty mitään? Silloin tällöin, tarpeen mukaan ne otetaan puheeksi? Siihen se on aina jäänyt. Pienipalkkaisetkaan eivät enää tuloillaan pärjää, pienituloisista eläkeläisistä puhumattakaan. Ongelmaa voidaan kuvata vuoren muotoisella käyrällä, jossa laelta putoava murske päätyy massaksi vuoren juurelle. SAK:n puheita köyhyydenpoistajana on vaikea uskoa, he haluavat enemmän

Taloussotkut ja herrojen (lue: myös rouvatkin) metkut Kansan talousnousut ja meidän talouslaskut eivät stemmaa eikä sen paremmin jammaa yhdessä. Kansantaloutta piina matalat korot ja meidän taloutta liian korkeat. Jo kauan aikaa olemma jauhaneet parketilla samaa illan viimeistä. Polvillaan on kansantalous pitkän aikaa perässä laahannut. Kaihomieltä tämä saa ja soulin kaivamisen kupanpäällisinä. Se käy niin syvältä (tarkoitan hyvältä), kun tietää, että muittenkin housut tippuu. Reuma runtelee, mutta ei se mitään, eihän se päälle näy (Halpa hoitokeino on pistää kädet pakastimeen. Olen kuullut että entisessä Heinolan reumasairaalassa oli varaa laittaa koko ihminen. Tätä kannattaa kokeilla kotona!). Joku vihreä sanoi, että ovat ne kansanedustajat korotuksensa ansainneet, vertasi niitä ylemmän kansaluokan bruttoansiotuloihin – vähintään duunarin. - Sen vertaa, että olisi tsekannut paljonko on elääkkeet nousseet!!!! Aika nopeasti on oppinut talonsa tavoille? Voihan niitä korotuksia verrata

Tyttären paluu tuhlaajaäidin luokse Tuntuu että nykyisin olisi enemmän tuhlaajaäitejä ja -isiä kuin tuhlaajapoikia ja -tyttäriä. ”Se on hänelle oikein”, ”itse on oman liemensä keittänyt”, ”paha saakoon palkkansa”. Nämä kommentit kuulee usein kun jollekin on käynyt huonosti. Tuolle kohdehenkilölle harvoin kukaan uskaltaa mennä näin laukaisemaan, takanapäin on helppoa. On ihan ymmärrettävää, kun huomaa tehneensä kaiken mahdollisen, ehkä enemmänkin, niin on vaikea venyä enää milliäkään ymmärrykseen ja anteeksiantoon. Etenkin jos tuo kohde on vannonut ettei koskaan tarvitse kenenkään – etenkään tuon toisen apua, on ollut ilkeä ja lukinnut oven omalta puoleltaan. Anteeksiantaminen ja ymmärtäminen kaiken ilkeyden jälkeen on vaikeampaa kuin vaikea. Jos ei omalla kohdalla, niin ainakin jokaisen lähipiirissä selvittämättömiä solmuja löytää. Nyt kun olen seurannut paria tapausta ihan läheltä, molempien osapuolten näkemyksiä – olivat ne kuinka oikeutettuja hyvänsä – niitä on helppo ymmärtää, mu

Tehkää musta hevonen? Mikään ei ole mahdotonta. Voisi musta hevonen tulla, kaakki ainakin. ”Nytpä läjäytti sellaisen... ”, sanoi Kinnunen vainaa, kun halkopino levisi Sahanmäessä Karlssonnin pellolle Autuas-Ruiskan pysähtyessä liian nopeasti tarpeensa pläräyttämään. Se oli rautias ruuna. Kansanedustajien palkkiotoimikunnan ehdotuksesta korottaa palkkiota neljä-viisisataa euroa vuodensisään, voisi todeta myös jonkinlaiseksi pläräykseksi. Olkoot jääneet minkälaiseen kuoppaan hyvänsä. Niin hyvää työtä ei kukaan siellä ole tehnyt, että yksi eläkeläinen livahtaa lompsaan ihan vain kehityshäiriön tähren. Kansalta vaaditaan pitkää pinnaa ja pitempää työelämää, eläkeläisien eläkkeet junnaavat jo 20. vuotta paikallaan kun Nipan Sisun vetopyörät siinä samaisessa Sahanmäessä viikkoa myöhemmin. Kinnusen Autuas-Ruiskalle löytyi töitä. Neljä vuotta edustajat mongertavat kansalle pitkää kieltä ja viettävät pitkänenäpäivää ne kaksi lyhyenlaista työjaksoa joulu- ja kesätaukojen väleissä. Ja jos

Helppo elämänmuutos: puhelimella kaaoksesta järjestykseen? Sitä tulee harvoin ajatelleeksi miten haavoittuvaa elämä voi olla. Puhumattakaan niistä pahemmista, niin jopa kännykän katoaminen voi tehdä elämästä kaikkea muuta kuin kivaa. Kaveripiiri supistui hetkessä kymmenesosaan, enemmänkin. 15 vuotta tarvittiin, että maa nieli kännykän. Jossainhan se pakosti on, mutta ei ainakaan minun käsieni ulottuvilla. Fiksu varas (en väitä, että joku olisi sen varastanut) lähettäisi ainakin suljetun sim-kortin omistajalleen. Voisi tehdä loppuelämänsä yöt huomattavasti mukavammiksi. Jos niikseen tulee, voisin ostaa löytäjälle uuden puhelimen, kunhan antaa minulle kortteineen vanhan – tarjoan vielä pullakahvitkin. Tämä on minun viimeinen (sim)korttini?!! Pari vuotta sitten siirsin kovalla vaivalla (sormien tunto kun ei oikein pelaa) viimeiseen kännykkääni edellisestä kaikkea tietoa, jota kukaan muu ei tarvitse. Tuskin löytäjälle kelpaavat ystäväni, joita kortille on kertynyt ehkä parisensataa. Tark

Seutukunnallista pernamuussia ála Hml:n seutu - po tut pott uina – osa jo rut toina Aina perunoita kuoriessani olen jo vuosien ajan olen ihmetellyt, mistä tummat läiskät perunoihin syntyvät. Katselin kymppiuutisia 3.9., miten suomalaista perunaa viedään Venäjälle. No, eihän siitä laikkuja perunoihin tule! Mutta uutisfilmissä näytettiin kuinka koneet nostavat perunan usean metrin korkeuteen vierittäen sitten ne rännistä alas, lopulta kolauttaen ne korkeuksista toistensa päälle. Jos sama tehtäisiin ihmisille kokosuhteessa – siis pudotettaisiin toisten ihmisten päälle kymmenistä metreistä – niin jo siinä alkaa mustelmia syntyä. Ehkä täällä Hattulan entinen Perunakeisari voisi antaa tähän viisaan vastauksensa, mutta kun on cityihmiseksi muuttanut, niin antaa olla? Häneltä se varma tieto sentään vielä mu(i)stelmistaan löytyisi? Itse tulin ajatelleeksi syytä perunan rajuun kohteluun: saattaisko tuo multa olla viljelijöille (etenkin täällä Hattulassa) sen verran arvokasta, että kun pu

Anonyymi mielivika Mies, joka ei tunne aina kuka hän oikeastaan on, liikkuu keskuudessamme. Eihän siinä mitään ihmeellistä ole, mutta persoonallisuushäiriön muut ongelmat, saatavat johtaa monenlaisiin järkyttäviin seurauksiin. Silloin kun tuo mies juomisen jälkeen joi, monta päivää, kuukautta, jopa vuosia yhteen menoon, häntä ei voinut hoitaa mitenkään. Tietosuoja- ja potilaslaki estävät kaikenlaisen väliin pääsyn. On tietysti hienoa, että yksilölle annetaan oikeus päättää mitä tietoja hänestä annetaan ja kenelle. Suurimmilta osiltaan yhteiskunta on edistynyt monissa yksilöllistä suojaa koskevissa asioissa. Usein avohuolto on mielenterveyden hoidossa perusteltu ratkaisu saattaa ihminen ihmisten keskuuteen tasaveroisena. Mutta käytännössä on näkyvissä epäonnistumisen merkkejäkin. Täytyy sanoa, että epäonnistuminen näkyy ehkä kuitenkin pienelle osalle väestöä, mutta se voi olla pienelle ryhmälle dramaattista. Mielenterveysongelmia kärsivien avohuolto yhdessä tietosuojalain kanssa v

Kuka haluaa (viini)tynnyreissä kasvatettuja lapsia? "Profanoiminen" on vaikea käsitteenä ymmärtää, mutta se kuvaa tätä maailmaa ja sen menoa monella tavalla selitteisesti. Kyse on sekä (pyhien) arvojen alentamisesta, mutta myös kaiken arkistamisesta. Tietenkään se ei kuvaa kokonaisuudessaan yhteiskunnan menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden, olemassa olevan ja oletetun olemisen problematiikkaa. Kysymys johtaa ihmisen Uskosta selviytymisen äärelle. On syytä ottaa vertailupohjaksi lapset ja nuoriso, sillä hehän ovat tulevaisuuden mahdollisuus. Hätähuutoja kuuluu kaikkialta. On typerää väittää, että ihmisten asiat olisi paremmin nyt kuin ennen tai että kautta mailmansivu olisi eletty kriiseissä ja selviydytty niistä. Usko Jumalaan on ollut ja takaa jatkuvuuden merkittävänä – monelle jopa ainoana mahdollisena elämänparantajana ja antajana, tämä halutaan paitsi unohtaa myös tulevaisuuden varalle ajatuksenakin tukehduttaa lopullisesti. Nykyinen jumalakielteisyys on saatu aikaa

Pedofiilikeskustelu ja kristityt Pedofiilikeskustelu on osoittautunut yhteiskunnan kykenemättömyyden puhumaan useammasta asiasta yhtäaikaisesti. Näyttää siltä, että jokainen sorkkii asiaa omalla lukkiutuvilla jarruilla. Jotkut jopa herkutellen ”uskonsisariensa” ja ”-veljiensä” kustannuksella. Kaiken aikaa jää huomiotta ne ulkopuoliset pahat jotka kuuluvat niihin 99 sadasta. Eikö se ole moraalitonta, jos esimerkiksi kaikki naiset teurastettaisiin, jos yksi on paha? Asiaa voidaan katsoa niinkin, että pitääkö sellainen ihminen, jonka oletetaan tuntevan lain keskivertoa paremmin, tuomita kaksinkertaisella rangaistuksella. Kriisillinen oppi lähtee siitä, että meidän tehtävämme ei ole tuomita ketään helvettiin, rankaiseminen annetaan Jumalan tehtäväksi. Se perustuu siihen, että me emme osaa käyttää lakia koskaan oikeudenmukaisesti. Jumala tuntee jokaisen, se on sitä Jumalan pelkoa. Laki lähtee taas siitä, että kaikki saavat samasta laittomasta teosta saman rangaistuksen. Toisaalta meidän tul

Kurittomat kerjäläiset ”Euroopan kansat ovat luomalla välilleen yhä läheisemmän liiton päättäneet jakaa keskenään rauhanomaisen, yhteisiin arvoihin perustuvan tulevaisuuden. Unioni perustuu ihmisarvon, vapauden, yhdenvertaisuuden ja yhteisvastuun jakamattomiin ja yleismaailmallisiin arvoihin, ja se on tietoinen henkisestä ja eettisestä perinnöstään. Se rakentuu kansanvallan ja oikeusvaltion periaatteille. Se asettaa ihmisen toimintansa keskipisteeksi ottamalla käyttöön unionin kansalaisuuden ja luomalla vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen. Unioni edistää osaltaan näiden yhteisten arvojen vaalimista ja kehittämistä kunnioittaen Euroopan kansojen kulttuurien ja perinteiden monimuotoisuutta sekä jäsenvaltioiden kansallista identiteettiä ja niiden tapaa järjestää hallintonsa kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Unioni pyrkii edistämään tasapainoista ja kestävää kehitystä sekä varmistaa henkilöiden, palvelujen, tavaroiden ja pääomien vapaan liikkuvuuden sekä sijoit

Järki kieltämisessäkin Kerjäämisen ja keräyksen välillä ei ole eroa. Jos kerjääminen kielletään, koskeeko kielto keräyksiä, pyytämistä, anomista ja tarjoamista? Kerjääminen on kaksisuuntainen teko samalla tavalla kuin markkinointi. Kerääjästä ei välttämättä tiedä tiedä myykö hän lahjoittajalleen hyvää omaatuntoa. Jos kyse on hyvänoman tunnon myymisestä, pitikö siihen saada lupa ja ilmoittaa verottajalle. Marjoja ja luonnon tuotteita saanee myydä johonkin rajaan asti ilman myyntilupaa. Voiko hyvää omaatuntoa verrata luonnon tuotteeseen? Kerjuulla ei ole mitään eroa normaaliin kaupankäyntiin, sillä ihan mitä vaan tuotteita myydessä myydään samalla mielikuvia, fiilistä ja ilmaa. Kerjäämisen kieltäminen tarkoittaisi, että myös kaikki keräykset, lehtimyyjistä lähtien, pitäisi kieltää, eihän niissä ole mitään eroa keräämisen kanssa. Jos ihan totta puhutaan, niin nyt elämme ajassa, jossa kerääminen tuottaa tunnontuskia (onneksi vielä sentään!), reppanat pitäisi saada pois katukuvasta

Keskitysmielekkyyden koplementointi ja käsittelemättemöinti Muutoksessa on jotain samaa kun tarinassa kissasta, joka söi linnun, joka söi hiiren, joka söi madon. Vai miten se meni? Jotenkin sinnepäin kuitenkin. Kissa ei kelvannut kenellekään! (Tarinan opetus on ulkoa osaamista tärkeämpää.) Vanhat rakenteet eivät kykene vastaamaan tuleviin haasteisiin. Paras-hanke on saanut aikaan, paitsi tärkeää tarpeellista rakenteiden aika-ajoittaista tarkastelua niin myös aaltoliikkeen, jossa marinaa riittää. Tarkoitus hyvä, tulos nähdään kahden sukupolven (n. 50 v.) jälkeen. Siihen saakka tehdään aina vääriä ratkaisuja. Kyse on keskittämisestä, tiivistämisestä joka puolestaan tarvitaan tehokkuuden tehostamiseksi. Aaltoliike, jossa maaseudun haja-asutusalueen pienet kylät saavat kyytiä menettämällä koulunsa. Kaikkien muiden järjen mukaan heidän pitäisi ajatella maalaiskylien keskustaajamien puolesta, jotta edes sillä voitaisiin pitää yllä kohtuullisia kuntapalveluita. Koko kunnanasukkaiden pitäisi e

5.5.2010 katsotaan saako kansat haluamansa Tiedotusvälineissä ei mitään uutta, paitsi Ranskan lumi. Kreikasta tietysti väännetään, otetaan kantaa jyrkästikin. Kaikki tuntuu vähän kaukaiselta silloin kun ihan omakohtaisesti voi pahoin. Tämä johtuu melko kovasta lääkityksestä, ja tiedän vielä selviytyväni. Tässä osoittautuu todeksi se, että kun ihminen alkaa lähestyä loppuaan, niin kaikki maallinen alkaa tuntua kaukaiselta. Huono vointini vuoksi joudun jättämään väliin erään kirjoittajakurssilaisten tapaamisen, missä mielelläni olisin ollut. Elämä jatkuu. Kreikan kohtalo on avoin, maa roikkuu löysässä hirressä ja haluaa muut mukaansa. Siitä Ulvilan surmajutusta on tullut tiedotusvälineiden kestosuosikki. Itsekin tätä sarkastista draamaa seurailen. Tuntuu siltä, että tuo perheen vaimo on saanut jo rangaistuksensa. Pitäisi löytyä melko vahvaa näyttöä, jos häntä ei vapautettaisi. Jos sitä olisi löytynyt, olisi tapaus ratkennut jo aika päiviä sitten. Mielestäni se tarkoittaa sitä, että vapau

Hyväonninen kalamies Kolmekymppinen komea mies, joka halusi lähteä kalastamaan. Ja niin hän meni perjantaina kauppaan, osti virvelin, muutaman vieheen – ja tietenkin isoimman haavin mitä kaupasta löysi. Netistä hän oli hankkinut kalastuksenhoitomaksun koko vuodeksi jo kuukauden aiemmin. Kaikki merkit viittasi kauniiseen viikonloppuun. Herätessä kello puoli viisi lauantai valkeni kauniina. Miehen hakiessa aamulehteä postilaakiosta, linnut lauloivat, kastehelmet kimaltelivat kirkkaana nurmikolla, voikukkien availlessa terälehtiään. ”Tästä tulee päivien päivä”, mies tuumaisi. Täytettyään termarin maitokahvilla ja tehtyään isot eväät, hän pisti Camaroninsa inisemään ja suuntasi sen keulan kohti mereen pistävää jokisuistoa. Ajellessaan hän vihelteli aamuradion hienojen biisien mukana. Oli aivan varmaa, että ”tästä tulee päivien päivä”. Löydettyään kalaretkiautoilijoille osoitetun parkkipaikan läheltä tienviertä, hän parkkeerasi Cameroninsa. Kello on puoli kuusi aamulla. Auringon paahde alko

Leo eduskuntaan! Näyttää siltä, että Suomen kansa sittenkin tarvitsee minua. Olin jo toivoni heittänyt. Eduskunnassa näyttää olevan paljon tyhjiä palleja. Reumaa kokevassa luottamusäänestyksestä poissa oli 51 kansanedustajaa. – Ajatelkaapa, jos 200 hengen sairaalasta yhtenä kriittisenä päivänä onkin ykskaks poissa 51 työmiestä? Monen hetki siitä lähtisi. Tällaista selkärangattomuutta saa hakemalla hakea. Onko mikään ihme, että kansalaiset ovat moraalittomia, jos moraalinvartijatkin ovat tällaista sakkia? Vaihtoon ja kiertoon tällaiset pitää laittaa. Ottaa sitten vaikka mikä maan pakolaisia tilalle. Mitä ihmeen parempaa tekemistä juuri tähän aikaan vuodesta löytyy? Sanon kokemuksesta, että tällaisella ilmalla haravoiminen ottaa olkapäihin, huomenna sorminiveliä kolottaa. Suomen olosuhteissa kylmä, yhdessä geeniperimän kanssa, tekee pahaa jälkeä päivässä. Muutaman vuoden perästä mielellään painaisi minkäväristä nappulaa hyvänsä – jos käsi nousisi sen 10 astetta. Ei tuo kovin kaksinen oll

Vesisotaa ja -sontaa Vesi alkaa maistua Gangesin paskalta. Koko ikäni maaseutukylässä asuneena, tiedän miltä veden pitäisi maistua. Nuorena oli hyvin kunnes vesi- ja viemäriverkosto vedettiin meidänkin kulmille. Eikä se hyvä ihan siihen loppunut, melko kelvollista vettä saatiin, pieniä ripulipäiväpoikkeuksia lukuun ottamatta, vielä vesipostin jälkeenkin. Meidän kaivo oli vielä 70-luvulla kylän paras, josta naapuritkin hakivat vetensä, kunnes verkostoituivat. Oli se meidänkin kaivo jonkin aikaa ummessa. Kylässä asui sekalaista porukkaa, osa liittyi ainoastaan vesiverkostoon. Heidän paskat, kuljetettiin kerranpari vuodessa pois omista likakaivoista. Meidän huussi oli muutaman metrin päässä kaivosta,eikä mitään ongelmaa ollut. Makki levitettiin sian tuottamien tuotosten seassa kaivoa ympäröivien perunamaiden lannoitteeksi. Vesi maistui siitä huolimatta paremmalta kuin nykyisin kaupoissa myytävät erämaiden lähdevedet. Näin jälkeenpäin ajateltuna, huomaa tulleensa kusetetuksi. Maaseutujen k

Elämisen hukka-aika – ja pätkätyö Kuinka monta päivää iästä kuluu niinsanotusti pihan perällä käyneillä? Karkeasti arvioituna tähän ikään noin 141 vuorokautta isoihin tarpeisiin (142 = 1 x 10 min x 365 vrk x 56 v), 170 vrk pienempiin (170 = 5 x 3 min x 365 x 56). Nyt vanhempana vähän enemmän, jos karkauspäivänä olen pidätellyt!. Siis melkein koko vuoden olen ollut pihanperällä. Mikä voi kuitenkaan olla tärkeämpää tekemistä? Entä kuinka paljon menee syömiseen. Sitä en viitsi edes laskea. Pelkästään tuo pihanperällä seisominen, osoittaa mistä elämänjuoksussa on perimmiten kysymys - hukka-ajasta. Eikö kaikki noiden tehtävien rinnalla tunnu vähintäänkin hukka-ajalta? Mitä olisin tehnyt, jos en olisi ollut pihanperällä. Olisiko sinä aikana rikastunut? Jos sen ajan laskisi tuntipalkkana, pitäisi tietenkin laskea se työpäiviksi. Se olisi noin 7495 työtuntia eli 937 kahdeksantuntista työpäivää. Jos keskiansioni olisi 15 euroa, se olisi 112420 euroa. Ajatelkaapa minne se raha on kadonnut – kat

Myönnän omaavani heikon itsetunnon Maailma on kova. Maailmani käsittää sen olemuksen demokraattisessa mielessä, josta aika on ajanut ohi. Joukkotaistelujen aika on mennyt. On alkanut pienryhmien ja erilaisuuden aikakausi. Siinä, missä demokratia oli aikoinaan vahva ase, on siitä tullut yhteiskunnan heikko lenkki. Tätä ei voi olla huomaamatta keskustelussa, joissa tunnen olevani out, kuuluen toistuvasti siihen marginaaliryhmään, joiden mielipiteistä ei tarvitse välittää. Tosin melko usein toimin ironisesti , sekä provokatorisesti esittäen niitä ryhmiä, jotka ovat jäämässä ulos erilaisissa enemmistöryhmien varjoon. Maailma on muuttunut yhteisten arvojen ymmärryksestä , erilaisuuden ongelmien ymmärtämättömyyteen . Takaisin ei ole paluuta. Ei ole enää oikeisto-vasemmisto tai työnantajatyöntekijä -leirejä, vaan heterogeenistä sekopäisainesaostumia, josta saadaan ajan oloon kieltä kirvelevää klimppisoppaa. Hypimme toisten epäonnistumisista onnesta lätäkköön, vaikka sitten se ainoa näkökykym

Hallitus sammuttakoon valot Vaikka viime metreillä ollaan, olisi helpompaa kaikille, että hallitus kaatuisi. Suomi on melkoisessa kurimuksessa, talouselämän murentuessa käsiin. Pelkkä toinen toisilleen tuottava palveluyhteiskunta ei voi toimia pitkään. Eikä sekään ole lähellekään ainoa murheenkryyni, eriarvoisuus on kovaa vauhtia kasvamassa, vain jäävuoren huippu näkyy tuloerojen kasvuna. Meidän lapset saavat kärsiä kaikkein kipeimmin. Syy-seuraus –liike on täysin karkaamassa käsissä. Tästä esimerkkinä hallituksen parvekkeelta katselu, kun Heinolan reumasäätiön sairaalaa tuupataan alas. Heinolan tapauksessa hallitus saisi katsoa peiliin – eikä pelkkä vilkaisu riitä. Tässä on menossa selvä tasa-arvon alasajo. Reumasäätiön sairaala tarjosi liian hyvää hoitoa liian huonoille ihmisille. Nyt nämä asiantuntijat valjastetaan yksityisen sektorin hevosiksi. Mutta jos hallituksesta löytyisi yksikin Jumalaa pelkäävä mies tai nainen, niin Gomorraa ei hävitettäisi. Enkä voi olla mainitsematta synti

Kesästä tulee posketon fiilis Näin talvella odottaa kesää. Pääsisi grillaamaan ja ongelle. Kesällä ei viitsi tehdä mitään, onhan kuuma jos ei sada. Kunhan syksy koittaa, laitan asunnon kondikseen, maalaan seinät, teen uuden sisustuksen. Mikäs sitten on ollessa? Ei muuta kuin lepää, katselee telkkaria ja nauttii kovan työn tuloksista. Syksyllä voi aloittaa jonkun uuden harrastuksen, vaikka menisi johonkin kuoroon laulamaan. Niin ja kansalaisopisto alkaa, voisi vaikka aloittaa jonkun uuden kielen – jos ei muuta niin nypläyksen. Ei mutta nythän mä hokasin, aloitan kaappikellon teon. Sitä teki pikkupoikana jos jonkinmoisia pajupillejä. Jospa ostaisi jonkun autonräppänän, pääsisi tapaamaan kavereita, joita ei ole vuosiin enää nähnyt. Tarviskohan soittaa autokouluun, mitähän maksaa? Sitten voisi mennä kalaankin ihan koska vaan. Sitten voisi ostaa sen veneenkin. Sillä soutelee ongelle milloin huvittaa. Mikäs niitä kaloja tuossa pihalla savustaessa, kunhan teen grillin. Ei nuo tämän taloyhtiön

Rampapörssi Vastaisen varalta, olisi ihan kaikkien hyvä tietää miten myös muut kuin hyvätuloiset ja vapaaehtoisin vakuutusvaroin kustannettavat reumasairaat jatkossa hoidetaan? Miten yliopisto- ja edes keskussairaalat voisivat tuottaa samat palvelut – kokonaisvaltaisen hoidon – edullisemmin? Ei mitenkään! Olemme saaneet liian hyvää hoitoa. Taitaa olla niin, että kuntoutukseen suunnatut rahat eivät ole kiertäneet tarpeeksi monien käsien kautta? Eihän se ole bisnestä, että ihmiset hoidetaan säätiöiden omistamissa kuntoutuslaitoksissa, jonka yhteiskunta Kelan kautta maksaa! Tarvitaan yksi välikäsi lisää, ne yksityiset lääkärikeskukset, jotka aika pian ovat parhaiten tuottavia pörssiyhtiöitä. Arvatkaa onko osakkaina vähävaraisia? Parhaat asiantuntijat siirtyvät yksityisiin sairaaloihin. Tämä hallitus ajaa parempiosaisten asiaa, tämä näkyy tasa-arvoisen hoidon alasajossa selvästi. Pahiten tämä, vuosisadan munaus, Heinolan Reumasairaalan alasajo, tölväisee heikompiosaisia, kuten lapsia ja nu

Reumapotilaat katepillarin alle? Heinolassa sijaitsevan Reumasäätiön sairaalan alas päästössä tehtäisiin kuntoutushistorian suurin munaus. Sellaista tietotaitoa ei saada mistään muualta. Ihan turha väittää, että jokainen keskussairaala kykenisi samaan, vaikka hoitohenkilökunta hyvää tasoa olisikin. Ymmärrän yskän, asianmukainen hoito ja kuntoutus maksaa ja keskussairaalatkin rypee. Tietysti kustannukset kasvavat ammattitaidon lisääntyessä. Kyse ei ole pelkästä reuman hoidosta, vaan sitä sairastavien. Tärkeä asia, että koko asuntuntemus löytyy saman katon alta. Hoidoissa paras tie on varmaankin vielä hakusessa. Ei pidä unohtaa, että suurin osa hoidoista on käsityötä, jossa usein joudutaan hoitamaan asiakasta ihan kahden kesken. Työ ja asiantuntemus maksavat. Se on silti hintansa väärtti. Ajan kanssa kertynyttä tietotaitoa on vaikea arvioida rahassa. Eikä saisikaan. Kyse on myös muusta, ihmisistä heidän elämästään, vaikuttaen suoraan monen muun elämään. Tätä on yhtä vaikea mitata kuin ra

Onnellisuuspillereiden voimalla petojen erämaassa Professori Pekka Himasen (Helsingin Sanomat 10.3.10) hallitukselle laatima onnellisuusraportti ei liene kenellekään yllätys. ”Suomi on murheellisten laulujen maa. Suomi kehittää tehokkaan masennuksen "kokonaisvaltaisen hoitomuodon" vuoteen 2020 mennessä”, hän sanoo. Toisaalta hän toteaa: ”nykyisen sairaudenhoitoyhteiskunnan sijaan tarvitsemme hyvinvoinnin edistämisen yhteiskuntaa”. Yhteiskunta tarvitsee siis molempia, sekä ennalta ehkäisyä että hoitoa masennukseen. Ennekuin laitetaan lääketehtaiden liukuhihnat pyörimään, olisi syytä syventyä etsimään masennuksen syitä. Tieto, kuka on leijonat häkkiimme on toimittanut, ei auta, jos ihan juuri olemme leijonien vatsassa. Vaikka olemmekin jo leijonien hampaissa, toivonkipinä vielä itää, jos ihme lopulta tapahtuisi ja selviäisimme, niin tiedämme seuraavalla kerralla olevamme viisaampia, kokeneempia ja varovaisempia. Lääketehtaat valmistavat sellaisia pillereitä, ettei varsinaiset &

Ärsytys ja väärän todistuksen sanominen On asioita, joista tiedämme jotain, mutta enemmän asioita, joista emme tiedä. Lukeminen on oppimista, mutta sitä kautta saanut oppi on rajallista. Parasta oppia tarjoaa kokemus. Maailmassa tapahtuu paljon enemmän ilmiöitä ja asioita joiden perässä emme pysy. Emme siis henkilökohtaisesti saa lukemalla koskaan kiinni tietoa ja ilmiöitä. Eräs vakava piirre on ymmärtämättömyyden lisääntyminen. Aina vähemmän ymmärrämme syiden ja seurausten merkitystä, vaikka uskomme esim. tietotekniikan avulla tällä saralla etenevämme. Vain kokemuksista kannattaa puhua. Olettamuksia voi heittää, mutta niiden kanssa kannattaa olla tarkkana. Ärsyttäviä kommenttejakin voi heittää, mutta niiden kanssa pitää olla äärettömän tarkkana. Provosoiminen on eräs tapa herättää keskustelua, mutta on huomioitava myös se minkälaisista asioista sen tekee. Yleistäminen on eräs vakava yleismaailmallinen ongelma. Jos sanotaan tummaihoisten olevan laiskoja, tai suomalaisten juoppoja, syyt

Entschuldigung Lähes ainoa sana jonka saksankielestä opin reilun puolen vuoden opiskelun tuloksena. Se onkin tärkeä asia. Anteeksiantaminen on ihmissuhteiden oleellisimpia toimia – jos ei jopa oleellisin. Jos joku ottaa askeleen, niin vain piru voi vastata kielteisesti. Sellainen ihminen ei ansaitse kaverikseen ketään. Olen seurannut melko läheltä erään henkilön eheytymistä, se ei ole kivutonta. Minulle sivullisena se on rohkaissut, kun näkee halun saada tehtyjä vahinkoja jotenkin korjattua. Anteeksiantoprosessi vaikuttaa siis monella rintamalla. Rikkominen on helpompaa kuin korjaaminen. Huolissani olen enemmän niistä tämän henkilön toisista osapuolista. Tarvitaanko aina tuhlaajapoikatarina? Olen huomannut toimineeni pitkään väärin, sillä omin voimin, toista ei saa yksin muuttumaan. Lopulta jätin nämä asiat Herran haltuun – muutosta alkoi tapahtua. Tuputtaminen edelleen olisi pahentanut asiat niin, etten olisi kelvannut minkäänlaisena. Oli ihminen ollut kuinka paha tahansa, niin hänell

Tupakointi voi jättää lähtemättömät arvet – myös lapsillesi Ihmisten ongelmista puhuttaessa pitää olla tarkkana, ettemme sorru suvaitsemattomuuden ruoskaan. Helppoa ja mukavampaa on etsiä malkaa toisten silmistä. En ole ollut tupakkamiehiä enää vuosiin, enkä halua tupakointia missään tapauksessa puolustaa - päinvastoin, mutta tyhmyyttä ja suvaitsemattomuutta vihaan kuin rakkikoiraa. Lueskelin tuossa erään eläkkeelle jääneen toimittajan tupakointia vastustavaa kolumnia. Hän tarkastelee tupakointia yhteiskunnan taloudellisen edun nimeen vannomalla. Ymmärrän hänen ahtaan näkemyksensä toisaalta. Hän pistää tupakoitsijoita ruotuun tavalla, jota on vaikea hyväksyä. Olkoonkin, että tupakointi on järjetöntä. Kestävämpiäkin perusteluita lopettamiseksi löytyy. Mielestäni ensimmäinen peruste on vaikea loppuelämä ja tuskallinen kuolema, josta kärsivät myös läheiset. On mieletöntä perustella tupakanpolton lopettamista pelkällä kuolemalla, sillä kuolema on luonnollinen asia ja siihen päätyy joka tap

Elämyksiä hoitolaitoksiin Pirjo-Liisa Niinimäen kolumni ”Lisää laulua hoitolaitoksiin” Hämeen Sanomissa 4.2. kirvoitti ajatuksia, joita olen joskus miettinyt. Taide-elämykset tosiaankin ovat erinomaista terapiaa kaikille, etenkin hoitolaitoksissa oleville. Onko tämä jäänyt vähälle huomiolle, vai eikö hoitolaitosten ulkopuolella tästä toiminnasta tiedetä? Itse olen käynyt aikoinaan kuntoutusjaksoilla eräässä suurehkossa laitoksessa. Siellä parina kolmena iltana viikossa kävi esiintymässä erilaisia yksittäisiä taiteilijoita tai ryhmiä, kuoroja, taikureita, runonlausujia, tanssiryhmiä, jopa pieni näytelmäkerho oli silloin tällöin edustettuna. Enemmänkin tätä olisi ilta- ja viikonloppuohjelmiin mahtunut. Anti oli sinällään melko monipuolista ja elämyksellistä. Esiintyjät saivat matkarahat ja ehkä jonkun pienen palkkion, joka meni nähtävästi useimmiten heidän yhdistykselleen. Itselleni tuli mieleen, että omia maisemavalokuvianikin voisin näyttää, vaikka ne eivät ammattilaisen tekoa ole. Mi

Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Kari Välimäki puhuu kolumnissaan (Tesso 1/2010) työstä ja kansalaispalkasta. Hän sanoo työn olevan parasta sosiaaliturvaa. Kansalaispalkan hän viskaa vasemman olkapään yli. Hän puhuu työstä, niin kuin sitä olisi . Itse lisäisin, että niin se olisi parasta terapiaa itsellenikin. Se olisi sitä työttömille, vammaisille ja usein myös eläkeikärajan ylittäneille. Voidaanko kuitenkaan vaatia, että nämä kohderyhmät tekevät työtä työmarkkinoiden ehdoilla? Nämä kohderyhmät tarvitsevat yksilöllisiä toimenpiteitä, mutta usealla olisi paljon voimavaroja. Meitä ei voi sanoa laiskoiksi (sitä Välimäki ei ihan väitäkään). Sitäkään ei auta jättää huomaamatta, että nämä em ryhmät tekevät paljon työtä esim. vapaaehtoissektorilla pelkästä ilosta . Olisihan se jotain, jos siitä saisi muutakin. Tämä sektori on kehittynyt aikojen saatossa käsittämättömäksi verkostoksi , josta koko yhteiskunta on riippuvainen. Olisi aika se tunnustaa. Saisi tunnustusta edes jo

Kaikilla blogien pitäjillä pitäisi olla jotain sanottavaa? On kivaa, kun voi huutaa mukavat tai ikävät ajatukset toiselle puolen maailmaa, vaikka niiden jakamiseen ei ketään löytyisi. Se on liki samanlainen tunne kun mennä keskelle asumatonta korpea ja huutaa sen kun palkeista lähtee. Auttaa se ! Pikku poikana oli kova paikka itsensä satuttaessa, silloin kun ketään ei ollut näkemässä. Turhaahan se itku olisi ollut. Heti kun pääsi äidin luokse, niin jo itku tuli. Isompana taas hävetti se, että joku näkisi lankeamisen. Tästä pääseekin siihen, mikä sairaudessa on hävettävää? Tänäkin päivänä monet peittelevät sairauttaan. Ehkä tämä juohtuu siitä, että ihminen torjuu olevansa haavoittuva. Tai siihen että sairauksien katsottiin olevan rangaistus pahoista teoista? Itse monet sairaudet kokeneena voisin vakuuttaa, asian olevan juuri toisinpäin. En kuitenkaan sitä tee, kun en tiedä perimmäistä totuutta. Voin sanoa sairauksien, kuten muidenkin vastoinkäymisten, kasvattavan. Ne avartavat ymmärtä