Määrittelemättömiä tunteenpurkauksia

”Epäoikeudenmukaisuus synnyttää syyllisyyttä” Hämeen Sanomissa 21.12.2010 yleisönosastokirjoitusta oli muutettu joiltakin osin. Etenkin viimeinen kappale olisi ollut minun mielestäni oleellista. Se ei näköjään ole toimituksessa avautunut. Tässä tämä muuttamaton versio: Niin paljon kun teräväsanaista toimittaja Markku Peltosta arvostankin, niin nyt hän kolumnissaan 17.12. meni ehkä liiankin teräväksi. Hän näkee köyhyysasian hyvin värittömänä, ehkä kokemus vielä puuttuu. Normaali elämä ei ole ihan näin mustavalkoista, mm. että köyhät olisi joko päihdeongelmaisia, omasta syystään epäonnistuneita tai että opiskelijoita ei voisi pitää köyhinä jne. Siinä Peltonen on oikeassa, että tilastot valehtelevat. Köyhiä on tilastoja enemmän. Hyvistäkin tuloista huolimatta, itsekkyydestä johtuen monissa perheissä kärsitään jopa nälkää. Miksi nykyään niin moni jeppe hummaa lasten leipärahat? Onhan omalla työllä oikeus! Ilman omaa syytään tänä joulunakin monen lapsen lahjan on jo nuutipukki vienyt. T

Hyvä ihminen?! Minkälainen on hyvä ihminen? Hyvä ihminen on sellainen, joka ei kerro minkälainen on hyvä ihminen. Juuri sellainen kuin minä en ole. Hyvä ihminen ei vertaa koskaan itseään muihin, edes silloin kun hän yrittää nostaa toisia itseään korkeammalle. Hyvä ihminen ei kersku, eli hän ei kerro että hän on huono. Hän vaan on ja ei ole. Hyvä ihminen laittaa etusijalle aina toisen. Hän ei korjaa verotuksesta tullutta virhettä, paitsi silloin jos virhe tuottaa vahinkoa yhteiskunnalle. Hän ei hae koskaan Kela-korvauksia. Hän ei katkeroidu, vaikka häntä pilkataan vähäpätöisyydestä. Hän ei tee koskaan aloitteita, sillä hän ei halua saattaa ketään ristiriitaan. Muiden mielestä hän tekee aina enemmän kuin muut, mutta omastaan se ei ole koskaan tarpeeksi. Hän ei muista kärsimäänsä pahaa eikä iloitse silloinkaan kun saa tietää toisten olleen väärässä. Hän etsii aina totuutta, mutta hän ei sano koskaan että hän itse olisi totuus. Kaikki hän kärsii, kaikki hän toivoo, kaikki hän kestää. J

Suivaantunut sivariritari kysyy,  ovatko ritarikuntien ansiomerkit ovat  keksiajan jäänteitä? Ehkä en sanoisi näin jos olisin itse saanut jonkun sellaisen. Siksi ei raivostuta, että muut ovat jonossa ennen minua, mutta raivostuttaa kun tiedän tehneeni parhaani. Myös lukemattomat (ei välttämättä sivistymättömät!) itsenäisyyspäivänä luettelemattomat ystäväni vielä enemmänkin kuin parhaansa. Se raivostuttaa, ettei minulla ole varaa ostaa heille kunnianosoitusta, jota koko kansa näkisi. Katsoin piruuttani, millä perusteilla näitä ansiomerkkejä jaetaan. Näiden tähteitten saaminen edellyttää keskivertoa suurempaa ansiota (sekä useita p-nuolijoita, jotka täyttävät hakemukset vuoronperään nuollen - niihin postimerkit). Ensiksikin pitäisi kysyä mitä on keksiarvo? Onko se samaa kuin, että Suomessa leivotaan päivää kohti viisi miljoonaa leipää, jokaiselle on oma leipänsä, kun on suomalaisia on viisi miljoonaa. Miten vähintään kymmenesosa suomalaisista jää ilman päiväannosta. Se on