Määrittelemättömiä tunteenpurkauksia

Rasisti mikä rasisti Tänään huomaisin olevani täysi rasisti. Mitenkään muuten ei ole selitettävissä, että vihaan erilaisia henkareita – erityisesti väreiltään poikkeavia. Onkohan kukaan muu tuntenut koskaan samaa? Sulloin henkarit roskikseen, joten jos joku ihan välttämättä haluaa ne omiin valikoimiinsa, niin luvallani ne saa sieltä hakea. Mutta kenellekään tuttavalleni niitä en anna edes pikkurahalla, niistä on nyt koko suvun päästävä eroon kerta kaikkiaan. Henkarirojekti pisti viimeisiä toiminnassa olevia aivosolujani liikkeelle. Tuntuuko Jumalalta samanlaiselta, onko Hän yhtä sietämätön meidän ihmisten suhteen? Minun pitäisi olla rasistilistalla viimeinen, sillä olen monivammainen, kaukaa myös mustalainen, ajattelenkin aivan eri tavalla kuin yleensä. Kuljen, usein ihan toisten kiusallakin, eri suuntaan ollen aina vähemmistössä, puolustan ihmisen erilaisuutta. No, sen verran annan periksi, että tietysti pidän erilaisuudesta oli kyse mistä luontokappaleesta hyvänsä. Es

Toivoa on Tuli Saulus Tarsolainenkin viimein järkiinsä Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. (1 Kor. 13:11). Tämä kohta tulee mieleen kun eräs ”Schubak” -niminen maailmanparantajanuorukainen esitti kehittyneestä näkemyksestään, jonka mukaan lapsilisät pitäisi lopettaa, koska ne edistävät heikon kansanosan lisääntymistä. Voi, voi! sanoiskohan mitään? Lapsiparka mitähän hänkin joutuu elämässään vielä kokemaan! Oikeastaan alle kolmekymppisten mielipiteet yhteiskunnasta pitäisi kieltää, sillä tätä nuoremmat eivät ole tutustuneet yhteiskuntaan sen paremmin kuin naapureihinsa, vaan puhua pälpättävät isiltä perimiään aatoksia totuuksina. No, toki jokainen yli kolmekymppinen tietää, minkälaisen arvon tällaisille mielipiteille antaa. Surettaa tällaisen nuorukaisen puolesta, kun vaikeuttaa omaa elämäänsä tällaisilla tyhmyyksillä. Hyvät vanhemmat, lapsenn