Määrittelemättömiä tunteenpurkauksia

Miten työtä luodaan Yksinkertaisesti sanottuna työtä luodaan tekemällä työt huonosti. Esimerkiksi käyvät viimeisin vuosina paljon puhutut koulu- ja päiväkotirakennukset, mutta myös kodinkoneet tehdään kelvottomasti 60- ja 70-luvuilla valmistettuihin verrattuna. Ennen ne tehtiin tuotteet isältä pojalta kestäviksi, nyt elinkaari ulottuu korkeintaan viidestä kymmeneen vuoteen.  Tarkkailkaapa myös asusteitanne, saumat, vetoketjut, napit, napinlävet, kaulus tai resorit hajoavat tai pulahtavat jo muutaman käyttökerran jälkeen. Ikään kuin asusteen joku kohta olisi tarkoitettu repsahtamaan nopeasti. Työllistäähän se, mutta laskun maksavat käyttäjät ja tulevat sukupolvet luonnon tärveltymisenä. Näin tämän päivän kansantalous syntyy. Takapakkia ei voi ottaa, koska kupla puhkeisi. Tuntuu käsittämättömältä, että tällaiseen on päädytty. Ennen tuotteet tehtiin kestävyysominaisuuksien puolesta tuotteiden käyttäjien kukkaroita ajatellen. Nyt tuotteet tehdään valmistajan ja teollis

Huijarirakentajista ...kun räystäät tippuu tippuva rähstäs Muutama vuosi takaperin rakennutin kotiini erkkerin ja pyörätuoliluiskan. Työn teetätimme suunnittelua myöten avaimet käteen periaatteella. Se että aikataulut pettivät alusta alkaen, ei ollut mitään siihen mielipahaan, jota rakennelma on valmistuttuaan tähän päivään saakka tuottanut. Lopulta rakennuksen valmistuttua ja muutamia korjattavissa olevat virheet korjattua, jäi taloon vielä viitisenkymmentä työvirhettä - jos ei lasketa kaikkia listoja, jiirejä, maalaustöherryksiä, silikonipaikkauksia ja ruuvauksia  kuitakin eri kohteikseen. Se että takuusumma, tonnin verran, jäi lopulta kaniin ja rakennuttajana minulle, niin se ei vastaa lähellekään niitä haittoja, joita olen joutunut itse jälkeenpäin korjaamaan ja jotka jäävät mahdottomuuksina rakennuksen riesasaksi. Pitkään mietin raastuvanoikeuttakin, mutta loppu järkihän siinä tällaiselta vammaiselta olisi mennyt. Tänään taas koko hoska tuli elävästi m

Mikä eläin tai kenen ihmekissa? Tänään 21.3. hakiessani lehteä kuuden aikoihin huomasin lumessa tiellä ihmeellisen pitkiä loikkia tehneen eläimen jäljet. Luomi oli nuoskaista edellisenä iltana satanutta lunta, alla kova jäätynyt musta maa, josta jäljet oli helppo erottaa. Jäljet olivat juuri syntyneet, sen pystyi havaitsemaan muista koirien ja kissojen jäljistä. Eläimellä on tarvinnut olla kiire, koska mittasin metrimitalla yhden loikan pituudeksi 2,1 metriä (kuva 3), muut loikat olivat reilusti toista metriä. Paria sataa metriä pitemmälle jälkiä en lähtenyt seuraamaan, ne näyttivät sotkeutuneet muihin jälkiin.  Jälki oli melko lailla pyöreä ja yhden jäljen koko oli reilut 4 x 4 cm (kuvat1 ja 2), mutta yksittäisiä jälkiä ei ollut yhtään, vaan etu- ja takakäpälät olivat osuneet lähes täsmälleen samaan paikkaan, haaraväli on lähes poikkeuksetta kymmenisen senttiä, aina ei sitäkään. Ne vaikuttivat kissa jäljiltä, mutta kissan ne olivat mahdottoman pitkiä. Ennen en ole näin pi