Määrittelemättömiä tunteenpurkauksia

Harvinainen (ala)tyyppi   Ennen kun Sote-uudistus nytkähtää laaja-alaisesti käytäntöön pitäisi lakiin selvästi sisällyttää minne voi valittaa syntymästä väärään perheeseen, väärän maahan ja väärään maanosaan, jopa väärään aikakauteen. Minun olisi pitänyt syntyä paljon aikaisemmin, vähintään manierismin aikakaudella, etelän lämpöön ja kuninkaalliseen perheeseen. En siedä nykyaikaa, olen lukenut, asiat olivat ennen paljon paremmin. Ei ollut kiirettä, ei kelloja, seurusteltiin aamusta iltaan heiniä tehden ja eväskorin antimet jakaen, juustoja syöden viinejä juoden. Tuskin olisin saanut reumatismia, ms-tautia sun muita meniereitä, ulkoisista tekijöistä kasaantuvia ongelmia, jos paikkani olisi syntymästäni saakka ollut jossain Ateenan, Rooman, Lissabonin tai Foinikian liepeillä. Olen kuten avomallinen Alfa Romeo 4C Spider, joten ei kerta kaikkiaan kestä pohjoisten oloja. Minua ei ole voitu millään tänne syntyväksi tarkoittaa. Toimiakseni tarvitsen aikaa ja suoraviivaisuutta

Epätieteellinen tutkimus itseen: (O)saanko itkeä Miksi itkeminen hävettää? Onko kyyneleet murtumisen merkki? Nauru pidentää ikää, mutta lyhentääkö itku? Itkua pidetään parasympaattisen hermoston (parasympaattinen hermosto = autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston osa) mekanismina tunnekuohussa. Voidaan olla varmasti sitä mieltä, että se on ainakin hyvän olon tai pahan olon tunteiden ääripäiden merkki. Itkun saattaa aiheuttaa suru, nauru tai monet muut tunteet kuten suuttumus, pettymys, kipu tai kauneus. Myötätunto liikuttaa enemmän tai vähemmän riippuen ihmisen mielentilasta ja herkkyydestä. Mutta mitä hävettävää herkkyydessä on, onko herkkyys merkki lapsellisuudesta tai naisellisuudesta? Erityisesti täyteen miehisyyteen liitetään jos ei kyynisyys niin ainakin pidettävyys ilmaista tunnetta itkemisellä. Iso tai kunnon mies ei itke, opetetaan jo poikaakin. Miksi itku tunteenpurkauksena aiheuttaa vaistomaisesti käsien viemisen kasvoille silmiä peittämään

Varoitus araknofobiasta kärsivät   Kuva terassipöydän alla olevista reiästä, jossa yhdestä on löytynyt sopiva piilopaikka. Tai olisi löytynyt, jos ei maalauksen vuoksi olisi pitänyt pöytää kääntää nurinniskoin. Olen aina ihaillut hämähäkkejä, ne kun pystyvät käsittämättömiin suorituksiin. Olisi mielenkiinoista tietää miten metsässä vaikeassa maastossa kahden puun väliin seitti syntyy. Kun tarkemmin olen seurannut, niin perustus näyttää lähtevän yhdestä kahden puun väliin luodusta rihmasta. Sitten tulee toinen samansuuntainen, ei siis poikittain ensimmäisen kanssa, kuten voisi kuvitella. Se onkin mysteeri , miten edes se ensimmäinen lanka viedään oksan kärjestä toiseen, maateitse puolukan ja lillukan varsien lomitse tuntisi olevan silkka mahdottomuus.  Yksi vaihtoehto on heittäytyminen heijaaminen-keinuminen tai tuulen apuna käyttö. Jos tuuli on ratkaisuasemassa, niin rautaiset hermot siinä tarvitaan. Tästä päätellen olen lähes yhtä kaukaista sukua sille