Määrittelemättömiä tunteenpurkauksia

Kurittomat kerjäläiset ”Euroopan kansat ovat luomalla välilleen yhä läheisemmän liiton päättäneet jakaa keskenään rauhanomaisen, yhteisiin arvoihin perustuvan tulevaisuuden. Unioni perustuu ihmisarvon, vapauden, yhdenvertaisuuden ja yhteisvastuun jakamattomiin ja yleismaailmallisiin arvoihin, ja se on tietoinen henkisestä ja eettisestä perinnöstään. Se rakentuu kansanvallan ja oikeusvaltion periaatteille. Se asettaa ihmisen toimintansa keskipisteeksi ottamalla käyttöön unionin kansalaisuuden ja luomalla vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen. Unioni edistää osaltaan näiden yhteisten arvojen vaalimista ja kehittämistä kunnioittaen Euroopan kansojen kulttuurien ja perinteiden monimuotoisuutta sekä jäsenvaltioiden kansallista identiteettiä ja niiden tapaa järjestää hallintonsa kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Unioni pyrkii edistämään tasapainoista ja kestävää kehitystä sekä varmistaa henkilöiden, palvelujen, tavaroiden ja pääomien vapaan liikkuvuuden sekä sijoit

Järki kieltämisessäkin Kerjäämisen ja keräyksen välillä ei ole eroa. Jos kerjääminen kielletään, koskeeko kielto keräyksiä, pyytämistä, anomista ja tarjoamista? Kerjääminen on kaksisuuntainen teko samalla tavalla kuin markkinointi. Kerääjästä ei välttämättä tiedä tiedä myykö hän lahjoittajalleen hyvää omaatuntoa. Jos kyse on hyvänoman tunnon myymisestä, pitikö siihen saada lupa ja ilmoittaa verottajalle. Marjoja ja luonnon tuotteita saanee myydä johonkin rajaan asti ilman myyntilupaa. Voiko hyvää omaatuntoa verrata luonnon tuotteeseen? Kerjuulla ei ole mitään eroa normaaliin kaupankäyntiin, sillä ihan mitä vaan tuotteita myydessä myydään samalla mielikuvia, fiilistä ja ilmaa. Kerjäämisen kieltäminen tarkoittaisi, että myös kaikki keräykset, lehtimyyjistä lähtien, pitäisi kieltää, eihän niissä ole mitään eroa keräämisen kanssa. Jos ihan totta puhutaan, niin nyt elämme ajassa, jossa kerääminen tuottaa tunnontuskia (onneksi vielä sentään!), reppanat pitäisi saada pois katukuvasta

Keskitysmielekkyyden koplementointi ja käsittelemättemöinti Muutoksessa on jotain samaa kun tarinassa kissasta, joka söi linnun, joka söi hiiren, joka söi madon. Vai miten se meni? Jotenkin sinnepäin kuitenkin. Kissa ei kelvannut kenellekään! (Tarinan opetus on ulkoa osaamista tärkeämpää.) Vanhat rakenteet eivät kykene vastaamaan tuleviin haasteisiin. Paras-hanke on saanut aikaan, paitsi tärkeää tarpeellista rakenteiden aika-ajoittaista tarkastelua niin myös aaltoliikkeen, jossa marinaa riittää. Tarkoitus hyvä, tulos nähdään kahden sukupolven (n. 50 v.) jälkeen. Siihen saakka tehdään aina vääriä ratkaisuja. Kyse on keskittämisestä, tiivistämisestä joka puolestaan tarvitaan tehokkuuden tehostamiseksi. Aaltoliike, jossa maaseudun haja-asutusalueen pienet kylät saavat kyytiä menettämällä koulunsa. Kaikkien muiden järjen mukaan heidän pitäisi ajatella maalaiskylien keskustaajamien puolesta, jotta edes sillä voitaisiin pitää yllä kohtuullisia kuntapalveluita. Koko kunnanasukkaiden pitäisi e

5.5.2010 katsotaan saako kansat haluamansa Tiedotusvälineissä ei mitään uutta, paitsi Ranskan lumi. Kreikasta tietysti väännetään, otetaan kantaa jyrkästikin. Kaikki tuntuu vähän kaukaiselta silloin kun ihan omakohtaisesti voi pahoin. Tämä johtuu melko kovasta lääkityksestä, ja tiedän vielä selviytyväni. Tässä osoittautuu todeksi se, että kun ihminen alkaa lähestyä loppuaan, niin kaikki maallinen alkaa tuntua kaukaiselta. Huono vointini vuoksi joudun jättämään väliin erään kirjoittajakurssilaisten tapaamisen, missä mielelläni olisin ollut. Elämä jatkuu. Kreikan kohtalo on avoin, maa roikkuu löysässä hirressä ja haluaa muut mukaansa. Siitä Ulvilan surmajutusta on tullut tiedotusvälineiden kestosuosikki. Itsekin tätä sarkastista draamaa seurailen. Tuntuu siltä, että tuo perheen vaimo on saanut jo rangaistuksensa. Pitäisi löytyä melko vahvaa näyttöä, jos häntä ei vapautettaisi. Jos sitä olisi löytynyt, olisi tapaus ratkennut jo aika päiviä sitten. Mielestäni se tarkoittaa sitä, että vapau

Hyväonninen kalamies Kolmekymppinen komea mies, joka halusi lähteä kalastamaan. Ja niin hän meni perjantaina kauppaan, osti virvelin, muutaman vieheen – ja tietenkin isoimman haavin mitä kaupasta löysi. Netistä hän oli hankkinut kalastuksenhoitomaksun koko vuodeksi jo kuukauden aiemmin. Kaikki merkit viittasi kauniiseen viikonloppuun. Herätessä kello puoli viisi lauantai valkeni kauniina. Miehen hakiessa aamulehteä postilaakiosta, linnut lauloivat, kastehelmet kimaltelivat kirkkaana nurmikolla, voikukkien availlessa terälehtiään. ”Tästä tulee päivien päivä”, mies tuumaisi. Täytettyään termarin maitokahvilla ja tehtyään isot eväät, hän pisti Camaroninsa inisemään ja suuntasi sen keulan kohti mereen pistävää jokisuistoa. Ajellessaan hän vihelteli aamuradion hienojen biisien mukana. Oli aivan varmaa, että ”tästä tulee päivien päivä”. Löydettyään kalaretkiautoilijoille osoitetun parkkipaikan läheltä tienviertä, hän parkkeerasi Cameroninsa. Kello on puoli kuusi aamulla. Auringon paahde alko