Määrittelemättömiä tunteenpurkauksia

Mikä, päätetty mikä päätetty! Kunnallisvaalit tulee – ehkä. Kahdeksan vuotta valtuustossa, mitä ei uskoisi. Aika on mennyt havahduttavan nopeasti. Paska reissu mutta tuleehan tämäkin tehtyä ja nähtyä. Kyllä meidän asioitamme hoidetaan, miten sen nyt sanoisi? Ehkä ”oligarkisesti” on hyvä sana tässä vaiheessa. Mitään en ole saanut aikaiseksi, jos ei oteta lukuun niitä ärsyyntyneitä kollegoja ja virkamiehiä, jotka ovat närkästyneitä jokaisesta omastani tai vammaisneuvoston yhteisestä aloitteesta, joissa kaikissa olen ollut mukana, osassa vanhusneuvoston ja keskustaryhmienkin. Edes yhtä pientä kuntaliitosta en saanut aikaiseksi. Oikeastaan olin kuntaliitosta vastaan ihan alusta lukien, mutta muutin kantani totaalisesti tuossa viime vuoden puolella, ymmärtäessäni kuinka vaikeaa erityisryhmien on tulla toimeen ja ajaa asioitaan pienessä kunnassa. Siitä tulee rumempaa jälkeä kuin pään betoniseinään hakkaamisesta. Ajatelkaapa kun vastassa on mm. vammaiset, jotka eivät voi pit

”Nojatuolimatkakertomus” itsensä valvonnan tarpeesta ja vähän kierteestäkin Mikään uutinen ei ole, että elämä sujuu mainiosti, mutta vastoinkäymisiä haluamme jakaa toistenkin kanssa. Sanotaan että vastoinkäymiset kasvattavat, mutta itse en ainakaan jaksaisi enempää kasvaa. Toleranssi on siinä pisteessä, etten jaksa vastoinkäymisistä enää puhua kenellekään. Kotona tosin siihen ei ole tarvettakaan, jos minun ärtyisyydestäni sitä ei huomaa, niin sitten ei mistään. Hermoihini nähden, vielä ”vähän” vaiheessa, on isohko nojatuoliprojekti, jossa tarkoituksena oli riisua kaksi vanhahkoa sohvaa luita myöten sileäksi ja luoda alusasusta lähtien uudet vaatteet. Lupasin tyttärelleni tehdä niihin irtopäälliset, mutta sukuvikaa noudattaen katsoin parhaaksi tehdä paljon perusteellisempaa työtä. Ensimmäinen sohvan entraus eteni suht sovulla uutuudenviehätyksen voimalla, kun tuota hommaa en ennen ole tässä laajuudessa tehnyt. Yllätyin tosin sitä uusien työkalujen ja tarvikkeiden t

Presidentin arvot eivät ole meille yhdentekeviä Presidentti Tarja Halonen näytti lopulta, että kyllä nainenkin käy presidentistä. Mitä muuta? Jokainen presidentti on ensi alkuun tuntunut leikkikalulta. Presidenttiyden arvovalta on selvästi vähentynyt, sitä mukaa kun hän on muuttunut ihmiseksi. Syyksi ei riitä pelkästään vallan ja oikeuksien riisuminen. Presidentin arvojohtajuuden merkitystä korostetaan, siksi seuraavalta presidentiltä vaaditaan tavanomaista enemmän arvopohjaa. Äkkiseltään ajatellen, mitä järkeä on lähteä kisaan tilanteesta, jossa kaksi vuotta sitten Sauli Niinistön presidenttiys näytti ratkeavan satavarmaksi jo ensimmäisellä kierroksella. Ehkäpä ensimmäinen perintöpresidentin viitta sai liikkeelle niin suuren joukon, että ymmärrettiin että lisääntynyt tarjonta tuo toisen kierroksen enemmän mahdolliseksi. Nyt näyttää jo lähes varmalta, että toiselle kierrokselle mennään. Mitä enemmän Niinistö aukoo päätään muita ehdokkaita loukaten sitä enemmän hänen kannatukse