Määrittelemättömiä tunteenpurkauksia

Minun, isäni matkat ja Lummen Spar-kauppa Olin hakemassa talvisia kuvia ja löysin kuvani Spar-kauppa Lumpeesta. Kauppaan liittyy paljon muistoja. Usein poikkesin koulumatkoilla ostamassa kodin perusruokatarvikkeita, jotta olisi kotona ruokaa varmimmin kunhan sinne pääsin. Autoin tietysti äitiä, jottei hän tarvinnut niin paljon raahata. Vastakirjalle se oli helppoa. Joskus sitä kodinpuoleista kirjaa sitten kyseltiinkin, kun oli kotiin jäänyt aika usein. En tiedä oliko vastuutonta, kun tikkarin ostin kirjalle ilman kotiväen hyväksyntää. Nosti se verensokeria ja sitä tarvittiin, jos kirjakassissa (reppua ei ollut koskaan) oli kolme litraa maitoa, kilo sokeria, puolikiloa kahvia, 400 g margariinia, ja parisataa grammaa lauantaimakkaraa tai gouteria. Ne kerrat ahdisti, kun sanottiin, että pitäisi saada vähän maksettuakin. Ne pari kertaa kävi kuin veitsi sydämeen kun ostaminen evättiin. Hyvinhän Lummet kuitenkin joustivat ja ymmärsivät. Muualta ei olisi saanut sitäkään vertaa.

Otin tietoisen riskin Oli sitten lähdettävä FB:iinkin, vaikka vanhatkin hommat jää hoitamatta. Eilen aloin ja tämänkin blogin katsojajoukko oli kasvaa humahtanut yli 300 prosentilla. Hiljaistahan se on viime aikoina ollutkin joka päässä. Kelan valitus on tekemättä, kun sattuivat antamaan päätöksen juuri joulua ennen, kun joulukiireet pukkasivat. Minulla oli vain kiireet, muut tekivät hommat. Edellinen prosessi jäi voimien puutteessa vaiheeseen. Tällaista, näin mustaa, joulua ei ole aikoihin eletty, vaikka sanovat sellaisen olleen juuri kaksi vuotta sitten. Aika kultaa muistot – ja aika pian näköjään. Kirjoitan nyt vain huvin vuoksi ja näytteeksi, jotteivät katkaise blogisivu-suhdettani. Voin sitä tarvita tässä, jos yrittäisi jonkinlaisen rahatyöntekoon. Ideoita olisi isompaankin, mutta rahkeet eivät riitä, tarvitsisi hyvän tiimin tai tallin. Että jos joku on kiinnostunut rahasta, niin nyt olisi hyvä tilaisuus ostaa sitä. Leo Roivainen, Hattula