Määrittelemättömiä tunteenpurkauksia

  On liikaa neuvojia Varoitan, tämä kirjoitus on malliesimerkki tästä ilmiöstä. Työkyvyttömien pitäisi tarkastuttaa työkykynsä määräajoin, tätä mieltä on viimeksi ollut kokoomuksen väriä kantava Sampsa Kataja. Oikeastaan hän puree ensiksi mielenterveyden vuoksi eläkkeelle siirtyneitä. Juuri tämä on sitä sairasta ajattelua, että kaikki lintsaavat, varmaakin hän nähdessään kädettömän henkilön tekee johtopäätöksenään, että tuo on todistettavasti osatyökyvytön. Hän siis jääköön toistaiseksi tarkastuksen ulkopuolelle. Kataja olisi varmaankin tyytyväinen kun todistettavasti työkyvyttömät kulkisi leima otsassaan? Katajalaisten ajatukset ovat merkki luulosairaudesta tai sitten, itseään esimerkkinä käyttäen, hän käyttäytyisi sopivan paikan tullen lintsarimaisesti. Työkyvyttömyys on helppo kyseenalaistaa, jos vamma tai sairaus ei näy päällepäin. Epäilyksen varjon heittäminen on mitä suuremassa määrin työkyvyttömien, sairaiden ja vammaisten halveksimista, lääkäreiden ja

Rasisti mikä rasisti Tänään huomaisin olevani täysi rasisti. Mitenkään muuten ei ole selitettävissä, että vihaan erilaisia henkareita – erityisesti väreiltään poikkeavia. Onkohan kukaan muu tuntenut koskaan samaa? Sulloin henkarit roskikseen, joten jos joku ihan välttämättä haluaa ne omiin valikoimiinsa, niin luvallani ne saa sieltä hakea. Mutta kenellekään tuttavalleni niitä en anna edes pikkurahalla, niistä on nyt koko suvun päästävä eroon kerta kaikkiaan. Henkarirojekti pisti viimeisiä toiminnassa olevia aivosolujani liikkeelle. Tuntuuko Jumalalta samanlaiselta, onko Hän yhtä sietämätön meidän ihmisten suhteen? Minun pitäisi olla rasistilistalla viimeinen, sillä olen monivammainen, kaukaa myös mustalainen, ajattelenkin aivan eri tavalla kuin yleensä. Kuljen, usein ihan toisten kiusallakin, eri suuntaan ollen aina vähemmistössä, puolustan ihmisen erilaisuutta. No, sen verran annan periksi, että tietysti pidän erilaisuudesta oli kyse mistä luontokappaleesta hyvänsä. Es

Toivoa on Tuli Saulus Tarsolainenkin viimein järkiinsä Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. (1 Kor. 13:11). Tämä kohta tulee mieleen kun eräs ”Schubak” -niminen maailmanparantajanuorukainen esitti kehittyneestä näkemyksestään, jonka mukaan lapsilisät pitäisi lopettaa, koska ne edistävät heikon kansanosan lisääntymistä. Voi, voi! sanoiskohan mitään? Lapsiparka mitähän hänkin joutuu elämässään vielä kokemaan! Oikeastaan alle kolmekymppisten mielipiteet yhteiskunnasta pitäisi kieltää, sillä tätä nuoremmat eivät ole tutustuneet yhteiskuntaan sen paremmin kuin naapureihinsa, vaan puhua pälpättävät isiltä perimiään aatoksia totuuksina. No, toki jokainen yli kolmekymppinen tietää, minkälaisen arvon tällaisille mielipiteille antaa. Surettaa tällaisen nuorukaisen puolesta, kun vaikeuttaa omaa elämäänsä tällaisilla tyhmyyksillä. Hyvät vanhemmat, lapsenn

Tuleehan jotain tännekin lisättyä. Lupasin lisätä tänään kuvat sekä Vuohiniemen Lehtorannan -syntymäkodistani että lyhytaikaiseksi kortteeriksi jääneestä Vanhankirkon kodista. Muisteluita tulee myöhemmin - ehkä?

Enpä ole viikkoihin blogiini vilkaissutkaan ja tänään sitten taas. Huomasin kävijämäärän vähentyneen melkoisesti, eikä tarvitse ihmetellä. Oli tällekin päivälle pari kävijää harhatutunut. Ajattelin nyt piristäytyä, kun jääkauden alkaessa valtuustoaikakausi päättyy. Valtuusto oli ihan kiva kahdeksanvuoden case, vaikka se vielä vähän kesken onkin. Saimme sentään Hattulan kirjaston auditorioon induktiosilmukat seitsemän vuoden taistelun jälkeen. Monta farssia siihen tarvittiin, naapurissa naurettiin. Lopputulos ratkaisee. Nyt kun sellaiset on saatu, niin eihän minua enää tarvita. Ainoa pieni ongelma on se, jos ja kun menee lehtereille kuuntelemaan valttustopuheita, niin siellä induktiosilmukka ei enää pelaakaan. Sinne ei silmukkalenkkiä vedetty, kun en osannut vaatia. Farsseja jääpi mukavasti vielä seuraaville sukupoloville. Ei tätä maailmaa päivässä valmiiksi saada. Taivaanisältäkin meni sentään kuusi päivää, vaikka on Jumala.

Huonokuuloisuus on vaikea sosiaalinen ongelma Huonokuuloisten sosiaalisia haittoja pitäisi ymmärtää paremmin, se koskee jokaista sektoria. Varovaistenkin arvioiden mukaan jo vuonna 2020 alentuneesta kuulosta kärsii jopa miljoona suomalaista, näistä merkittävä osa tulee saamaan vammaispalvelulain mukaan avuvälineenä saatavan kuulolaitteen. Se, meneekö se vitriiniin vai korvaan, ei ole vähäinen asia. Jo 100.000 henkilön halvimmat 1000 euron kuulokojeet maksavat yhteiskunnalle yhteensä 150 miljoonaa euroa. Laitteen käyttöikä vaihtelee 5 – 8 vuoteen. Kuulolaitteet auttavat lähinnä vain kahdenkeskeisissä keskusteluissa, eräänä syynä ettei laitteiden säätäjälle kyetä antamaan perusteellista tietoa missä tilanteissa kojeita käytetään. Kojeita säädettäessä erilaisia päivittäisiä kuulotilanteita on hirveän vaikea selittää ja ymmärtää. Pitäisikö huonoluuloisen lopettaa kaveri- ja muissa ryhmissä käyminen? Totta tosiaan, liian monet niin tekevätkin jo varhaisessa vaiheessa. Huonok