Määrittelemättömiä tunteenpurkauksia

Sähkösanomia Ennusteita härkäviikoille – ja siihen väliin 1.        Jokavuotiset sähkökatkokset ”yllätti” taas kuin musta joulu ja joulupukki. Suomi, kuten Ruotsi ja Norjakin ovat harvaanasuttuja. Siinä mielessä sähkönjakelu on ongelmallista että pitäisi saada tasoitusta päästöoikeuksiin. Nythän myrskyn kaatamien puiden osalta nielu pienenee ja näiden maidenko se pitäisi maksaa, joiden puut kaatuvat? 2.        Pakotetaanko suomalaiset asumaan Helsingin seudulle metropoliin, jossa sähköverkko voitaisiin sijoittaa maan alle myrskyiltä turvaan? Tuskin kaikki ihan sovinnolla sinne muuttavat, suomalaiset kun kuuluvat mielellään kahteen leiriin, niihin jotka asuvat kehäkolmosen toisella puolella ja niihin jotka asuvat sen toisella puolella. Turkulaisilla on ihan oma jakajansa. 3.        Eräs vaihtoehto olisi kehittää ilman lankoja siirtyvä sähkö. Jonain päivänä sekin on mahdollista, vaikka se nyt tuntuu mahdottomalta? Sitä tuskin sentään kannattaa ruveta ihan odottelemalla od

”Näkymättömän käden” teoriaa, osa 1 Adam Smithin (joskus 1700-luvulla) esittämän ”näkymätön käsi” –teorian mukaan, tavoitellessaan omaa etuaan ihminen tulee auttaneeksi muita. Tämä ei pidä (ainakaan aina) paikkaansa, sillä jos ajan autolla, vaikka voisin käyttää julkisia liikennevälineitä, pahennan saastuttamalla kaikkien etua, tältä osin myös omaani (tietysti se työllistää autojen valmistajia toisella puolen maailmaa, ja osin vähän lähempänäkin, mutta tappaa se myös). Tällaisia esimerkkejä löytyy useita. Tämä ei ole olennainen ”näkymättömän käden” huomio. Lähtökohtana oman edun ajattelu ei sovi kristilliseen arvomaailmaan, vaan se että panemme etusijalle toisen edun. Tämä on mullistava uutuus kahdentuhannen vuoden takaa.   ”Näkymättömän käden” –teoriakin   kiehtoo, tosin enemmän toisissa merkityksissä. Näkymätön omatunto Tämän päivän maailmassa ajatus ”toisen parhaasta” tuntuu kummalliselta, voiko ihminen toimia näin. Itse tunnen toimivani melko usein ristirii

Jesss! Tein itselleni töitä taas neljäksi vuodeksi! Hattula on saanut nyt kyseenalaista julkisuutta, marssittuani eilen nimenhuudon jälkeen pois valtuustosalista. Mitään muita keinoja ei ollut enää käytettävissä, no, ehkä syömälakko sentään. Tiedä häntä vaikka sekin keino vielä pitää ottaa käyttöön, jos induktiosilmukkaa ei saada toimimaan tai en saa tekstitulkkausta. Seitsemän pitkää vuotta ja arviolta ainakin 80 kokousta on tarvinnut pinnistellä kuullakseni toisten valtuutettujen puhinaa, ininää, kitinää ja kohinaa, hiljaisempien uloimmat äänihuulet ja palkeet eivät ole avautuneet kertaakaan, nimenhuutoa lukuun ottamatta. Korvia sentään ruvettiin lotkauttamaan kunnanjohtaja Martti Puran kerrottua madonlukemia, siis joskus vuosia sitten. Äänentoistolaitteiden huseeraamisen osalta koko valtuuston työskentely on muistuttanut lähinnä sirkusta, minulle ilman ääntä, siis pantomiimia. Nyt minun pitää lähteä sittenkin vielä neljän vuoden jatkokaudelle puhdistamaan tätä pil

Täytyyhän tänne blogiin yksi puhekin laittaa, ettei kukaan ajattele etten tee mitään, kun on jäänyt blogin kirjoittelu niin harvaan. Tämän puheen pidin Hattulan valtuustossa viime keskiviikkona (19.10.) koskien Hattulan lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman hyväksyntää. Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmassa on erinomaista se, että lapsilta ja lapsiperheiltä on kysytty mielipiteitä ja ne on huomioitu mittareineen kehittämistoimenpiteissä. Erityisryhmiäkin on sivuttu hiukan, mutta ymmärrettävästä syystä eivät vammaiset lapset ja nuoret ole näin pienessä otannassa päässet kertomaan omia näkemyksiään ja mielipiteitään. Ainakaan se ei niin selkeästi suunnitelmassa esiin noussut. Joko syntymästään saakka tai myöhemmin vammautuneet ja pitkäaikaissairaat lapset ja nuoret ovat marginaalisia ryhmiä, joita Hattulassa on kuitenkin useita kymmeniä, jos ei satoja. Erityisesti pitäisi olla huolestunut heidän hyvinvoinnistaan.

Tavoitteena ikuinen nuoruus                            – ainakin elämä Jos kukaan lukija ei vielä ole saanut elämänohjetta mitä pitäisi syödä, jotta pysyisi nuorena, terveenä ja kauniina, niin pysyköön autuaan tietämättömänä hän. En minäkään häntä aio rääkätä. Onko sellaista lehteä enää, jossa ei annettaisi ohjeita mitä terveellinen ruokavalio pitää sisällään? Alkujaan hysteeria löytyi kissan raatoja sisältävästä margariinista, sitten suolasta, sitten voista, sitten sokerista, ravintoköyhistä suomalaisista raaka-aineista, hiilihydraateista, emäs/hapan tasapainottomasta ruuasta, homeesta, vedestä, yksipuolisesta ruuasta, listeria- ym-bakteerikalasta, pähkinöistä, pintakäsitellyistä karamelleista, purkkisäilykkeistä, väriaineista, hedelmien ja vihannesten kuorista, natriumglutamaattieineksistä, E-koodilisäaineista. Terveellinen tai vähemmän haitallisten ruokien lista lyhenee päivä päivältä – kuten meidän aikammekin. Ehkä ihmisten valistukseksi tarvittaisiin viel

Onni Onnellisuus ei kulje rahatukku kainalossa. Jotain muutakin vielä tarvitaan selittäviksi tekijöiksi, vaikka syylista sinällään jo pitkä onkin (ks edellinen blogi). Miksi ihmiset niin tavattoman kiihkeästi haluavat tulla rikkaiksi, mutta eivät onnellisiksi? Mistä onnea saadaan? Löytyykö se tuhansia vuosia vanhoista filosofien hyveistä vai puhtaasta omasta tunnosta vai kaikkensa yrittämisestä tai toisten auttamisesta tai oman jakamisesta tai myötäelämisestä vai raamatun esittämästä uudesti syntymästä tai tarkkaan ymmärretyn moraalin mukaisesta elämisestä? Jos olet halunnut tulla onnelliseksi, voitko rehellisesti tunnustaa itsellesi hakeneesi sitä tosissasi, muualtakin kuin Veikkaus Oy:n lottoarpajaisista? Vai tyydytkö vain uskomaan, ettei onnea voi löytää ja painelet vain muiden perässä – kaivoonkin? Melko usein uskotaan, että toiset ovat itseä onnellisempia. Miksi? Ehkä siksi, kun usein näemme pelkästään ihmisen ulkoiset tekijät ja puitteet, emme hänen on