Määrittelemättömiä tunteenpurkauksia

Täytyyhän tänne blogiin yksi puhekin laittaa, ettei kukaan ajattele etten tee mitään, kun on jäänyt blogin kirjoittelu niin harvaan. Tämän puheen pidin Hattulan valtuustossa viime keskiviikkona (19.10.) koskien Hattulan lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman hyväksyntää. Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmassa on erinomaista se, että lapsilta ja lapsiperheiltä on kysytty mielipiteitä ja ne on huomioitu mittareineen kehittämistoimenpiteissä. Erityisryhmiäkin on sivuttu hiukan, mutta ymmärrettävästä syystä eivät vammaiset lapset ja nuoret ole näin pienessä otannassa päässet kertomaan omia näkemyksiään ja mielipiteitään. Ainakaan se ei niin selkeästi suunnitelmassa esiin noussut. Joko syntymästään saakka tai myöhemmin vammautuneet ja pitkäaikaissairaat lapset ja nuoret ovat marginaalisia ryhmiä, joita Hattulassa on kuitenkin useita kymmeniä, jos ei satoja. Erityisesti pitäisi olla huolestunut heidän hyvinvoinnistaan.

Tavoitteena ikuinen nuoruus                            – ainakin elämä Jos kukaan lukija ei vielä ole saanut elämänohjetta mitä pitäisi syödä, jotta pysyisi nuorena, terveenä ja kauniina, niin pysyköön autuaan tietämättömänä hän. En minäkään häntä aio rääkätä. Onko sellaista lehteä enää, jossa ei annettaisi ohjeita mitä terveellinen ruokavalio pitää sisällään? Alkujaan hysteeria löytyi kissan raatoja sisältävästä margariinista, sitten suolasta, sitten voista, sitten sokerista, ravintoköyhistä suomalaisista raaka-aineista, hiilihydraateista, emäs/hapan tasapainottomasta ruuasta, homeesta, vedestä, yksipuolisesta ruuasta, listeria- ym-bakteerikalasta, pähkinöistä, pintakäsitellyistä karamelleista, purkkisäilykkeistä, väriaineista, hedelmien ja vihannesten kuorista, natriumglutamaattieineksistä, E-koodilisäaineista. Terveellinen tai vähemmän haitallisten ruokien lista lyhenee päivä päivältä – kuten meidän aikammekin. Ehkä ihmisten valistukseksi tarvittaisiin viel

Onni Onnellisuus ei kulje rahatukku kainalossa. Jotain muutakin vielä tarvitaan selittäviksi tekijöiksi, vaikka syylista sinällään jo pitkä onkin (ks edellinen blogi). Miksi ihmiset niin tavattoman kiihkeästi haluavat tulla rikkaiksi, mutta eivät onnellisiksi? Mistä onnea saadaan? Löytyykö se tuhansia vuosia vanhoista filosofien hyveistä vai puhtaasta omasta tunnosta vai kaikkensa yrittämisestä tai toisten auttamisesta tai oman jakamisesta tai myötäelämisestä vai raamatun esittämästä uudesti syntymästä tai tarkkaan ymmärretyn moraalin mukaisesta elämisestä? Jos olet halunnut tulla onnelliseksi, voitko rehellisesti tunnustaa itsellesi hakeneesi sitä tosissasi, muualtakin kuin Veikkaus Oy:n lottoarpajaisista? Vai tyydytkö vain uskomaan, ettei onnea voi löytää ja painelet vain muiden perässä – kaivoonkin? Melko usein uskotaan, että toiset ovat itseä onnellisempia. Miksi? Ehkä siksi, kun usein näemme pelkästään ihmisen ulkoiset tekijät ja puitteet, emme hänen on

Viha ja katkeruus Puhuu tuloeroista millä suulla tahansa ja minkälaisella kielellä hyvänsä, niin turpiin tulee. Ex-presidentti Ahtisaari kertoo Helsingin Sanomien nettisivulla 20.10., että tuloerot eivät saa kasvaa älyttömiksi. Oikeastaan tämä on varmaankin otsikkotoimittajan tulkinta. Sama se, voidaanhan näinkin tulkita. Jos tämä tulkinta pitäisi paikkansa, niin Ahtisaaren mukaan tuloerot saavat kasvaa, jos ne eivät kasva älyttömyyksiin. Mikä on älyllinen tuloero ja mikä älytön, sen tulkitsee jokainen kontollaan.   Tuloerojen kasvua pidetään eräänä vaikeimmin sulatettavana asiana, paitsi ihan korkeimpia tuloja saavien keskuudessa. Nehän eivät tätäkään kirjoitusta ehdi lukemaan – tuskin riittäisi haluakaan vaikka ehtisi.  Tuloerojen kasvu ei ole tämänkään kansakunnan perimmäinen ongelma, syy löytyy paljon lähempää. Kun ei ole saanut tarpeeksi ravitsevaa ruokaa aivojen kasvattamiseen – oikeanlaisia vanhempia kasvatuksessa luonteenhäiriöiden kitkemiseen – riittävää yk

Kannan ottoa purjehtiessamme yli kunta- ja palvelurakenneuudistuksen Pahaa unta vai aavistusta Valtiovallan taholta olisi ollut paljon järkevämpää, kun olisi tehty yksiselitteisiä lakeja, miten sosiaali- ja perusterveydenhuolto sekä erikoissairaanhoito pitää hoitaa, muut palvelut on hoidettu tarvittavalla tarmolla. Esimerkiksi suositukset vanhuspalvelujen henkilökuntamitoituksessa ovat osoittautuneet mitäänsanomattomiksi. Vammaispalveluissa palvelutarjonta on vieläkin kirjavampaa, puhumattakaan päihde- tai mielenterveyspalveluista. (Näitä kahta viimeksi mainittua on sääli laittaa samaan lauseeseen, sillä ne on saatu (vahingossa?) assosioimaan yhteen ja monella onkin virheellinen käsitys niiden yhteydestä toisiinsa. Mutta onkin niin, että päihteiden käyttäjistä suurin osa on mielenterveysongelmaisia, mutta mielenterveysongelmaisista vain pieni osa on päihdeongelmaisia. Näistäkin enin osa olisi ollut ennalta ehkäistävissä. Eikä sitä paitsi voi pitää ihmeenä, jos joku turvau