Kärsimys jalostaa, jos haluaa ja ymmärtää
Kärsimys jalostaa, jos haluaa ja ymmärtää Mielenkiinnolla luen aina Hotakaisen kolumnit ME-lehdestä. Numerossa 9/2013 hän puhuu ”kärsimyksestä” niin yksipuolisesti, että pahaa tekee. Hän kertoo kärsineensä jostain ja siksi tietää mistä puhuu. Hän tuskin on kovin syvällisesti (kärsinyt) asiaan perehtynyt, sillä on toisenlaisiakin näkemyksiä. En tietenkään tiedä kärsimyksestä kaikkea, mutta uskon kärsineeni tavallista kirjailijaa enemmän. Juuri Hotakaisen kaltaiset ”kärsivät” kuolevat alta aika yksikön, sillä heidän tiensä kapenee nopeasti. Kärsimystä voidaan verrata kokemukseen ja kokemuksen kautta saatuun tietoon, joka ”jalostaa” tietämään ja tuntemaan enemmän. Kärsimyksen kautta alkaa ymmärtää ihmistä, ihmeellistä ihmistä, oikeata elämää. Se ei ole pelkkää koktailikutsuja, samppanjaa ja humalaa tai hunajaa, mutta ei se ole pelkkää Jalostajan hernekeittoa, missä ei mitään vikaa sinänsä ole. Kärsimys voidaan kohdata joka menetyksenä tai mahdollisuutena. Kärsivä etsii pa