Määrittelemättömiä tunteenpurkauksia

Miten Suomi pelastetaan, osa 1. Nyt eduskuntavaaleja odotellessa Suomessa eletään pahenevaa vastuuttomuuden aikaa, ei vähiten tuloeroista johtuen ja kansan jakautumisesta vähä- ja hyväosaosaisiin. Tämä tulee näkyviin piittaamattomuutena ja vastuuttomuutena. Kyse ei ole pelkästään tuloerojen kasvusta, vaan vähävaraisten pahoinvoinnista ja heidän mahdollisuudesta vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa, saatikka yhteiseen hyvään. Sen sijaan, että tapellaan vallasta päästäkseen jälleen kerran pettämään kansa, pitäisi konsensuksen hengessä miettiä keinot miten vähänvoivan kansanosan syrjäytyminen ja pahoinvointi voidaan poistaa ja torjua. Yhteiskunnan kannalta syrjäytymisen suurin uhka on vastuuttomuus ja piittaamattomuus, mutta yksilöiden kannalta se tarkoittaa ennen kaikkea menetettyä toivoa ja paljon inhimillistä kärsimystä niin ihmisen kohdalla kuin läheisyhteisöissä. Ongelma on nyt kaikkein merkittävin. Tässä kysymyksessä tapa, miten nykyinen järjestelmä eduskuntineen, ha

Nyt repes, se ATK Vaikka mitä tämä pieni sälli urputtaa, se ja sama, urputan kuitenkin. Olen ostanut nyt kaksi eri laitetta saadakseni modeemilta reitittimen kautta yhteyden telkkariin toiselle puolen taloa. Ihan olen ulkona, mutta tuskin yksin. Siis käyttäjäystävällisyydestä ei ole tietoakaan. Käyttöohjeista lähtien. Miksi ei ole voitu luoda standardia, jolla käyttöohjeet olisi samankokoisina formaatteina ja sen kokoisin kirjaimin, jonka normaali ihminen pystyy lukea ilman suurennuslasia? Se helpottaisi olennaisesti lukemisen ymmärtämistä! Kaikessa mennään tekniikka ja insinöörit edellä, me kuluttajat joudumme kärsimään. Oppaisiin tuhritaan rahaa suunnittelemalla erilaista – siinä sitä rahaa palaa – kun samanlainen olisi käyttäjälle parempaa. Sen sijaan säästetään rynttäämällä oppaisiin kaikki maailman kielet, niin ahtaisiin sivuihin, että lehdet tai silmät on revittävä irti ennekuin pystyy näkee. Teksti on niin pientä että on hankittava kaukoputki ja 500 watin lamput tai odotet

  Joissain meissä asuu pieni Theofrastos Tänään muuttivat pelakuut viileästä erkkeristä keittiön lämpöön. Ajattelin tänä vuonna mullittaa ne tavanomaista aikaisemmin, koska ne kasvavat pitkää hujoppia, joita en raaski katkoa. Tietää ilmeisesti aikaista kesän tuloo? Olin 17 vee hortonomiopetuksessa viitisen kuukautta, enkä ole oppinut muuta kuin että naiset kiusaa. Hämeenlinnan kaupungin puutarhan kukkaset kasvatettiin, silloin hyvään aikaan, nykyisen Virvelinrannan sijainneessa kasvihuoneessa. Alli-täti ei kiusannut, vaan oli puolellani, mutta opiskelijakollega Liisa, joka oli muuten ahkerakin työssään, kiusasi. Tai niin minä ymmärsin. Ehkä se oli silloinen rakkauden merkki, jota en ollut huomaavinaan? Lähti vielä Kauppaopistoonkin perässäni samaan luokkaan alaa vaihtamaan. Siellä (kasvihuoneella) pääsin ensimmäistä kertaa toisia opettamaan. Muun muassa pikkiriikkisiä Lobelioita, näitä amppelioiden tomppelijoita koulutin miljoonia. Jos nyt ihan vähän valehtel