Määrittelemättömiä tunteenpurkauksia

Vakavasti otettava Vakavasti otettavan pitää kääntää paita oikein päin, muuten hän ei ole vakavasti otettava, vakavasti otettavan pitää pestä paitansa, housunsa ja sukkansa muuten hän ei ole vakavasti otettava, vakavasti otettavan on saatava hiljaisuus ennen puhumistaan, muuten hänen ei ole vakavasti otettava, vakavasti otettavan on puhuessaan nostettava pää toisten yläpuolelle, se tarkoittaa, että myös puhujan pönttöön pitää päästä hissillä, sillä pyörätuolista käsin ei voi olla vakavasti otettava. Vakavasti otettava ei saa sisällyttää puheeseensa mitään hauskaa, muuten hän ei olisi vakavasti otettava, vakavasti otettavan on otettava huomioon ennen muuta toiset, erityisesti ne, joiden pitäisi ottaa puhujan puheet vakavasti, muuten hän ei olisi vakavasti otettava, vakavasti otettavan on otettava huomioon YK:n ihmisoikeusasiakirja, muuten hän ei olisi vakavasti otettava, vakavasti otettavan pitää muistaa tasa-arvosäännöt ja yhdenvertaisuusasiakirja, vaikka muut pyyhkisi edellä mainit

Kyllä suomalaiset tarvitsevat välillä kunnollisenkin hallituksen Suomessa hallitus on sokea, todellisia ongelmia ei nähdä. Takuulla tiedetään, mutta niille ei tehdä mitään. Suurissa puolueissa on se ongelma, että köyhien asiaa ei voida ajaa, koska niissä enemmistö haluaa ennemmin pitää kiinni oikeuksistaan. Isojen puolueiden takana huohottavat etujärjestöt. Ainoat realistiset etujärjestöttömät vaihtoehdot löytyy Kristillisistä ja Perusuomalaisista. Näiden olisi tosissaan helppo ajaa ensisijaisesti muiden kuin etujärjestöjen ja niihin kuuluvien jäsenten asiaa. Tuloerojen kasvu on suurimpia ongelmia, miksi niille ei ole tehty mitään? Silloin tällöin, tarpeen mukaan ne otetaan puheeksi? Siihen se on aina jäänyt. Pienipalkkaisetkaan eivät enää tuloillaan pärjää, pienituloisista eläkeläisistä puhumattakaan. Ongelmaa voidaan kuvata vuoren muotoisella käyrällä, jossa laelta putoava murske päätyy massaksi vuoren juurelle. SAK:n puheita köyhyydenpoistajana on vaikea uskoa, he haluavat enemmän

Taloussotkut ja herrojen (lue: myös rouvatkin) metkut Kansan talousnousut ja meidän talouslaskut eivät stemmaa eikä sen paremmin jammaa yhdessä. Kansantaloutta piina matalat korot ja meidän taloutta liian korkeat. Jo kauan aikaa olemma jauhaneet parketilla samaa illan viimeistä. Polvillaan on kansantalous pitkän aikaa perässä laahannut. Kaihomieltä tämä saa ja soulin kaivamisen kupanpäällisinä. Se käy niin syvältä (tarkoitan hyvältä), kun tietää, että muittenkin housut tippuu. Reuma runtelee, mutta ei se mitään, eihän se päälle näy (Halpa hoitokeino on pistää kädet pakastimeen. Olen kuullut että entisessä Heinolan reumasairaalassa oli varaa laittaa koko ihminen. Tätä kannattaa kokeilla kotona!). Joku vihreä sanoi, että ovat ne kansanedustajat korotuksensa ansainneet, vertasi niitä ylemmän kansaluokan bruttoansiotuloihin – vähintään duunarin. - Sen vertaa, että olisi tsekannut paljonko on elääkkeet nousseet!!!! Aika nopeasti on oppinut talonsa tavoille? Voihan niitä korotuksia verrata

Tyttären paluu tuhlaajaäidin luokse Tuntuu että nykyisin olisi enemmän tuhlaajaäitejä ja -isiä kuin tuhlaajapoikia ja -tyttäriä. ”Se on hänelle oikein”, ”itse on oman liemensä keittänyt”, ”paha saakoon palkkansa”. Nämä kommentit kuulee usein kun jollekin on käynyt huonosti. Tuolle kohdehenkilölle harvoin kukaan uskaltaa mennä näin laukaisemaan, takanapäin on helppoa. On ihan ymmärrettävää, kun huomaa tehneensä kaiken mahdollisen, ehkä enemmänkin, niin on vaikea venyä enää milliäkään ymmärrykseen ja anteeksiantoon. Etenkin jos tuo kohde on vannonut ettei koskaan tarvitse kenenkään – etenkään tuon toisen apua, on ollut ilkeä ja lukinnut oven omalta puoleltaan. Anteeksiantaminen ja ymmärtäminen kaiken ilkeyden jälkeen on vaikeampaa kuin vaikea. Jos ei omalla kohdalla, niin ainakin jokaisen lähipiirissä selvittämättömiä solmuja löytää. Nyt kun olen seurannut paria tapausta ihan läheltä, molempien osapuolten näkemyksiä – olivat ne kuinka oikeutettuja hyvänsä – niitä on helppo ymmärtää, mu