Määrittelemättömiä tunteenpurkauksia

Puolelta öin tuplawiskin sijaan tuplahinta Viime päivinä on keskusteltu aukioloaikojen lyhentämisestä yöllisten rettelöiden hillitsemiseksi . Ravintoloitsijayrittäjät haraavat tietenkin vastaan esittämällä huolensa työllisyyden heikentymisestä. Heidän laskuoppinsa mukaan, mitä pitemmälle valomerkki etenee, sitä rivakammin työttömyys vähenee. Näyttää siltä, että ravintolabisneksestä on osaltaan tullut laillistettua rikollisuutta edistävää toimintaa. Jokaisella on vastuu elämästään, mutta jos tämän käytös aiheuttaa järjestyshäiriöitä, pelkoa ja muita ongelma, niin yhteisöllä on oikeus ja vastuu tehdä rajoja ja sääntöjä joilla yhteisöä, ja jopa henkilöä itseään, suojellaan. Vaikka alkoholianniskelun myynti rajoittamalla klo kahteen tuntuukin joukkorangaistukselta, niin siitä huolimatta, se on tarpeen.   Jostainhan lopetus on aloitettava. Eräs vaihtoehto olisi määrätä ravintolat tuplaamaan annosten hinnat klo 23 tai 24 jälkeen.   Tässä mallissa luulisi ravintoloitsijo

 Unohdetut Olemmeko unohtaneet jotain tärkeää? Leo Tolstoi etsi totuutta ja yritti kaikin tavoin elää siinä, vaikka elikin valheessa. Hän huomasi, että samaan aikaan kuin eliitti tanssi ja rällästi erilaisissa huvitukissa, itsekin osallistumalla niihin, jossain muualla talonpojat kärsivät, vaikka tekivät pitkiä työpäiviä ja uhrasivat itsensä hankkiakseen edes välttämättömän elannon perheilleen. Pintaliito oksetti häntä. Tolstoi kritisoi mm. historiantukijoita, jotka kertoivat puuta heinää totuutta löytämättä ja esittämättä. Tänään näytämme palaneemme Tolstoin aikaan, olemme unohtamassa monta asiaa. Eräs ilmiö, joka nousee esille kuntahankkeessa, on että etelän vaurastuvien kuntien menestys, johtuu työikäisten ihmisten siirtymistä lihapatojen ääreen pois taantuvista kunnista köyhtyvältä maaseuduilta ja Pohjois-Suomesta. Miten ratkaistaan köyhtyvien kuntien vanhus- ja muut ongelmat? Ne eivät ole enää haasteita vaan ongelmia. Onko kuntien itsehallinto tullut tiensä päähän ja