Liian aikainen kesä
Liian aikainen kesä
Helteet helisi puissa
kaikki kuin unessa
minä ja siskoni prinsessa
Ajoin autolla
leikin kuolemalla
helposti vaan ajelin
leikisti kurvailin.
Nousi illasta mutta
oli edessä mutka
me vain lensimme kesää
linnut tekivät pesää
Järjen hurmasi vauhti
se tyhmyyden ahmatti
olin varma –
mun aikani koitti.
Mitä vaan antaisin
kaikesta luopuisin
jos tulisit takaisin
tyhjään vierelleni
tähän vierelleni
jos pääsisit takaisin
tyhjään vierelleni.
Kellot kuoleman soitti
Ne sinun aikasi voitti
Mutta veivät väärän ihmisen.
Minun pieni enkelini
lensit viereltäni
Enkä saa halata enää
voi anteeksi pyytää
On paha olo ja liikaa olla
on tällaiseen syypää
monen raunioon syypää.
Kaunis prinsessani
ihana enkelini, pieni enkelini
Koskaan pudottu ei jaloilleen.
Repäisin poikki elämäsi
kaikki kuin unessa
minä ja siskoni prinsessa
Ajoin autolla
leikin kuolemalla
helposti vaan ajelin
leikisti kurvailin.
Nousi illasta mutta
oli edessä mutka
me vain lensimme kesää
linnut tekivät pesää
Järjen hurmasi vauhti
se tyhmyyden ahmatti
olin varma –
mun aikani koitti.
Mitä vaan antaisin
kaikesta luopuisin
jos tulisit takaisin
tyhjään vierelleni
tähän vierelleni
jos pääsisit takaisin
tyhjään vierelleni.
Kellot kuoleman soitti
Ne sinun aikasi voitti
Mutta veivät väärän ihmisen.
Minun pieni enkelini
lensit viereltäni
Enkä saa halata enää
voi anteeksi pyytää
On paha olo ja liikaa olla
on tällaiseen syypää
monen raunioon syypää.
Kaunis prinsessani
ihana enkelini, pieni enkelini
Koskaan pudottu ei jaloilleen.
Repäisin poikki elämäsi
ihan tyhmyyttäni
Enää toivon ja
rukoilisin puolestasi
mutta en osaa mitään
en pysty mihinkään
en edes hengittämään.
Kuvasi on yöpöydälläni
sen kaadoin kumoon
en pysty sitä katsomaan
se kysyy vaan, se kysyy vaan
eikä vastausta ole –
ei ole olemassakaan.
Kellot kuoleman soitti
Ne sinun aikasi voitti
Mutta veivät väärän ihmisen.
Ilta meni, yö pakenee vaan
En kykene nukkumaan
en pysty uskomaan
en valvoakaan voi
Kelaan vaan sanoja viimeisiä
tekemisiä yhteisiä eilisiä
ne kaikki yhtenä puurona on.
Vein kauniin elämäsi,
heitin pois viereltäni
koko maailman lopetin
ja niin kuolin minäkin,
Katosi aika toukokuuhun
kuihtuivat lehdet puuhun
eivät laula linnut enää
Ei ne tee koskaan pesää
sinä lähdit, sinä lähdit
minä kuolemaan jäin.
Leo Roivainen 2018
sen kaadoin kumoon
en pysty sitä katsomaan
se kysyy vaan, se kysyy vaan
eikä vastausta ole –
ei ole olemassakaan.
Kellot kuoleman soitti
Ne sinun aikasi voitti
Mutta veivät väärän ihmisen.
Ilta meni, yö pakenee vaan
En kykene nukkumaan
en pysty uskomaan
en valvoakaan voi
Kelaan vaan sanoja viimeisiä
tekemisiä yhteisiä eilisiä
ne kaikki yhtenä puurona on.
Vein kauniin elämäsi,
heitin pois viereltäni
koko maailman lopetin
ja niin kuolin minäkin,
Katosi aika toukokuuhun
kuihtuivat lehdet puuhun
eivät laula linnut enää
Ei ne tee koskaan pesää
sinä lähdit, sinä lähdit
minä kuolemaan jäin.
Leo Roivainen 2018
